DigiTalikko

Tervetuloa vuosi 2012

Kuuluisa verkkosarjakuva xkcd tiivistää sen hyvin; tämä tulee olemaan se vuosi jonka jälkeen Mayat unohdetaan keskusteluista. Joko puhtaasti siksi, että se ennustettu maailmanloppu tosiaan toteutuu tai sitten heistä ei enää ole mitään puhuttavaa kun tähän ne ennustukset päättyivät; onkin mielenkiintoista katsoa parin vuoden päästä miten heihin liittyvät Google-haut kehittyvät.

Mayoista itse asiaan, eli digitaaliseen maailmaan vuonna 2012. Ennustuksia tulevasta tunkee ovista ja ikkunoista, katsauksia menneeseen ja ehkä niihin pieleen menneisiin edullisiin ennustuksiin tuppaa myös enemmän kuin tarpeeksi. Otetaan kertauksena pieni linkkikokoelma tulevaan vuoteen niin kaikki pääsevät kärryille!

eMarketer: Pre-Roll, Mobile Top Video Ad Formats for 2012

Mashable: 5 Tech Trends to Watch in 2012

Mediapost: Trends That Shaped '11, Hold Promise for '12

iMedia Connection: The 10 hottest media trends for 2012

Mielenkiintoinen kirjoitus mobiilin kotinäytöstä, ei ihan vuoden 2012 asiaa, mutta tulevaisuutta kuitenkin:

Direct marketing news: Digital marketers' next stop: The mobile home screen

Ja 9 viime vuoden ajatuksia herättäviä digi-ideoita (varoitus: Coca-colan pätkä pisti itkettämään).

iMedia Connection: 9 Digital Ideas from 2011 Worth a 2nd Look

Hyvää alkanutta vuotta kaikille koko Dagmarin poppoolta!

Aikajana jee!

No nyt sitä saa. Timelinea nimittäin. Enää ei tarvitse teeskennellä olevansa Facebook developer, jotta saisi käyttöönsä kauan kauan odotetun ominaisuuden.

Ohjeita käyttöönottoon puskee luonnollisesti useammasta tuutista; tässä vielä Dagmarin suomennos.

Klikkaa osoitteeseen https://www.facebook.com/about/timeline , klikkaa vihreää nappia ja siinä se olisi!

Seuraavaksi FB pyytää sinua "Take a tour" eli tutustumaan aikajanan ominaisuuksiin. Kun koet olevasi valmis muutokseen, klikkaa edelleen Publish eli julkaise, ja näin olet uudella aikakaudella.

Tällä hetkellä yritys tiedottaa, ettei Timeline ole käytettävissä yrityksien sivuille. Se ei kuitenkaan estä montaa brändiä olemaan kekseliäs: Volkswagen tarjosi jo lokakuussa uutta Beetleään Timelinen profiili-taustakuvaksi, nyt samaa tarjoaa Mountain Dew. Helppo ja nopea kikka - tosin kuinka moni haluaa tallentaa brändin kuvan taustakuvakseen jää nähtäväksi.

Facebook-mainosten näkyminen Timelinen oikealla puolella on testissä ja muuttuu koko ajan, välillä uutisia tulee Aasiasta, välillä Jenkeistä, joten tässä vaiheessa kannattaa rauhoittua ja katsoa mitä tuleman pitää.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Mistä löytäisin Honda Civicin?

Rapakon takana on pari viikkoa sitten käynnistynyt etsintäkilpailu: kuvitteellinen vapaapainija Cesar the Champion Luchador ei muista minne hän on jättänyt uuden Honda Civicinsa ja ihmisten pitäisi löytää auto jostain verkon syövereistä. Periaatteessa kilpailuun voivat osallistua vain USA:n kansalaiset, mutta tehtävissä näyttää pääsevän eteenpäin vaikka kertoisikin olevansa jostain muualta kuin Amerikan mantereelta kotoisin. Tehtävissä pitää löytää vihjeitä Twitteristä, Youtubesta ynnä muualta ja yksi vihje johtaa aina seuraavaan. Uskon, että monelta kuluu tuntikausia twitterfeedejä kytätessä ja vihjeitä muualta hakiessa.

 

Cesar the Champion Luchador

Saako Twitter-viestillä auton liikkeelle?

Mersu pisti Jenkeissä pystyyn kilpailun, jossa halukkaista valitut kuskit pyrkivät pääsemään ensimmäisenä maaliin. Tässähän ei ole tietenkään mitään uutta, paitsi, että autot suostuivat liikkumaan vain Twitter-viestien voimalla. Neljä Twiittausta kuljetti autoa yhden mailin.

Kilpailuun kuului siis olennaisena osana aktiivisen kannattajakunnan saaminen ja heidän pitämisensä aktiivisina helmikuun alkupäivien aikana. Näin saatiin viesti leviämään viraalisti ja lopulta se tietysti tavoitti myös perinteisen median nostaen ansaittujen mediaeurojen määrää huikeasti.

Twitter on valtameren takana huikean suosittu ja sen takia se on monesti kantavana voimana heidän interaktiivisuutta vaativissa kampanjoissaan. Helposti ajatellaan, että koska Suomessa Twitterillä ei ole samanlaista asemaa, ei samanlaisia kampanjoita pystyisi jalkauttamaan tänne. Ajatuksessa jäädään kuitenkin liikaa kiinni tekniikkaan. Jos halua löytyy, löytyy myös ratkaisu. Esim. Facebookin chat toimi kuukausi sitten Valion tapahtumassa paremmin kuin etukäteen toivoimmekaan. Kyse on enemmän halusta, ideasta ja riskinottokyvystä.

Mercedes-Benz Tweet Race from thepixel on Vimeo.

 

 

Valio Kotiruoka LIVE

Valiolla on päällä juuri tällä hetkellä hieman erilainen verkkosivuston lanseeraus:

Helsingin Rautatientorille on pystytetty teltta, jossa huippukokit ja julkkikset tekevät ruokaa 111 tuntia putkeen ja kaikki streamataan sekä Valion verkkosivuille että live feediä hyödyntäviin display-mainoksiin. Teemaksi on valittu Kotiruoka, joka sopiikin Valiolle erittäin hyvin.

Huippukokit kokkaavat päivisin ja opiskelijat öisin. Keittiön isäntänä toimii Valion keittiömestari Jani Lamminperä ja mukana on huippukokkeja Jyrki Sukulasta (tänään) Tomi Björckiin (eilen). Perjantaina paikalle lennätetään Helena Puolakka, joka pyörittää Lontoon Southbankilla ravintola Skylonia.

Kuluttajilla oli mahdollisuus päästä mukaan kokkaukseen laittamalla oma reseptinsä Valion palveluun. Blogaajille ja kokkiopiskelijoille oli oma VIP-kategoriansa. Tapahtumaviikon aikana yleisöllä on mahdollisuus osallistua keskusteluun Facebook Chatin välityksellä.

Streamia voi katsoa Valion sivuilla (www.valio.fi/kotiruoka) ja leikattuja klippejä Valion YouTube-kanavalla.

 

 

Pitänee myös mainita, että tämä kampanja on paljoltimeidän tekosia.

Masa vs. William - taistelu Googlen hakumääräherruudesta

Viime päivinä ei ole voinut välttyä huomaamatta uutisointia liittyen Matti Vanhasen ihmissuhteisiin tai Prinssi Williamin kihlaukseen. Koska suuri osa sekä offline- että online-median lukijoista etsii lisätietoja netistä, iltapäivälehtien uutisointi vaikuttaa välittömästi ihmisten hakukäytökseen. Googlen Insights for Search-työkalun avulla näkee miten eri avainsanojen hakumäärät ovat kehittyneet. Jännittävästi hakutermien "Prinssi William" (punainen käyrä) ja "Perheyritysten liitto" (sininen käyrä) indeksoidut hakumäärät ovat tällä hetkellä tasoissa! Saadaanko Willisistä irti vielä jotain vai viekö tämänpäiväinen Seiska-uutisointi Kataisen yhteyksistä Perheyritysten liiton työntekijään käyrän aivan uudelle tasolle?

Koska hakutulossivujen listaukset päivittyvät dynaamisesti, yritysten työntekijöihin liittyvät uutiset näkyvät nopeasti hakutulosivuilla - vaikka ne eivät välttämättä suoraan yrityksen toimintaa koskisikaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on se, että Vanhasen ja hänen alaisensa väitetty suhde on jo hiipinyt perheyritysten liiton hakutulossivulle Googlessa. Hakutermillä "perheyritysten liitto" tulevista hakutuloksista jo yli puolet (60%) koskee Matti Vanhasen yksityisyyselämää. Microsoftin hakukone Bing on hieman armollisempi, siellä hakutuloksista 40% liittyy ko. asiaan.

Maineenhallinnan kannalta hakukoneiden hallinta on elintärkeää. Tästä on hyvänä esimerkkinä se, että vaikka Marlboro on todistetusti syöpävaarallinen tuote, Google.comissa ei kahdelle ensimmäiselle hakutulossivulle nouse ainoatakaan brändille negatiivista linkkiä. Tämä ei ole sattumaa, vaan hyvä esimerkki siitä, miten hakukoneoptimoinnilla voidaan tehdä maineenhallintaa. Millainen sinun yrityksesi maineenhallintastrategia on?

Jos asiakas kysyy, vastaatko? Vai kuuletko edes koko kysymystä?

Tietoviikko uutisoi, että johtajien tietämättömyys estää yrityksiä lähtemästä mukaan sosiaaliseen mediaan.

Kuinka monella prosentilla suomalaisista yritysjohtajista on oma Facebook-profiili? Täysin satunnaisella Stetson-Harrison-menetelmällä valitsin viisi suomalaista pörssityritystä: ison matkailualan yrityksen, sijoitusyhtiön, Business Intelligence-ratkaisujen tarjoajan, materiaaliteknologiayhtiön sekä askartelutarvikekauppaketju Tiimarin. Ainoastaan Tiimarin toimitusjohtajan profiili löytyi Facebookin haulla. Näiden tulosten valossa ei ole ihme, että sosiaalinen media koetaan yritysjohdossa möröksi.

Sosiaalinen media tarjoaa kuitenkin suoran rajapinnan asiakkaisiin. Vastaatko, jos asiakas kysyy? Ja vielä tärkeämmin: kuuletko asiakkaan edes kysyvän?

Verkkokaupasta kivijalan ovipumpun laulattaja

Jaakko Hallavuo Smilehousesta puhui Verkkokauppa2010-seminaarissa 16.3.2010 monikanavaisuudesta kaupan kasvun elinehtona. Hän painotti asiakaskohtaamisten merkitystä kaikissa niissä kanavissa, missä asiakas tekee ostopäätöksiä. Tämän vuoksi on turha nähdä verkkokauppaa erillisenä liiketoimintaratkaisuna, vaan paremminkin tapana palvella asiakasta myös verkossa, vaikka ostos tapahtuisikin reaalimaailman myymälässä.

 

Hallavuon mukaan yli 80 % aktiivisista netinkäyttäjistä asioi verkossa säännöllisesti, ja menee myymäläänkin netin kautta; Yhdysvalloissa on tutkittu että web-vaikutteinen kuluttajakauppa olisi jopa 4 kertaa puhdasta verkkokauppaa suurempaa. Kun kuluttajaverkkokaupan arvo Suomessa oli vuonna 2008 4,5 miljardia euroa ja ulkomaille ostoksista valui Hallavuon arvion mukaan noin neljännes, niin tämän laskelman mukaan verkkokauppa olisi hyödyttänyt kivijalkakauppaa jopa 12 miljardin euron arvosta.

 

Millä aseilla suomalaiset kauppiaat pistävät sitten kampoihin ulkomaalaisille verkkokaupoille? Hallavuo korostaa sellaisten asioiden merkitystä, mitä ulkomaisten kilpailijoiden on hankalaa tai kallista tehdä. Esimerkiksi sitä että tuotteita voi käydä hypistelemässä myymälässä ja palautus- sekä huoltoasiat hoituvat myös paikan päällä asiakkaan niin halutessa. Hallavuon mukaan menestymisen avain on opettaa asiakkaat arvostamaan tällaisia palveluja - vaikka ne eivät olisikaan tällä hetkellä sellaisia, minkä mukaan kaupan valinta tehdään. Verkon kasvava sosiaalisuus lisää vertaissuosittelun ja laadun merkitystä - myös kivijalkakauppaa valitessa.

 

Päivittäistavarakaupan osalta verkkokauppa on vielä aivan minimaalista. Seminaarin tauolla juttelin erään K-ryhmässä vaikuttavan henkilön kanssa, ja pohdimme sitä, missä ruokakauppa on netin suhteen vuosien kuluttua. Itse ainakin arvostaisin palvelua, missä saisin pesuaineet, vessapaperit ja muut vastaavat tuotteet kotiini säännöllisin väliajoin. Tällaisten tuotteiden ostaminen ei juurikaan tuota mielihyvää, mutta niiden puuttuminen tuottaa mielipahaa. Jos jokin päivittäistavarakauppaketju tarjoaisi minulle verkkotilauksella tällaisen palvelun sujuvasti ja täsmällisestii, saattaisi asiointini suuntautua useamminkin heidän putiikkinsa; nyt valitsen lähikauppani lähinnä sillä perusteella, missä minua huvittaa juuri tänään käydä.

Miksi suomalaisyritykset eivät ymmärrä hakukonemainontaa?

Viestintätoimisto Soprano tiedottaa, että yritykset eivät ymmärrä hakusanamainontaa, ja että puolessa suomalaisista yrityksistä ei vielä tehdä hakusanamainontaa. Itsekin hakusanamainontakielteisiin asenteisiin törmänneenä olen miettinyt usein sitä, miksi tämä ala on osalle yrityspäättäjistä kovin haastava ymmärrettävä.

Toisaalta on turha puhua pelkästään SEM-alan pulmista, sillä ymmärrettävyyden ongelma koskee koko digimarkkinointialaa. Kenttä muuttuu hyvin nopeasti; juuri kun yritykset ovat oppineet mitä bannerikampanja käytännössä tarkoittaa, pitäisi jo tietää mitä se sosiaalinen media on. Googlen valta-asema hakukoneissa voi olla 2 vuoden päästä so 2010, tai sitten ei. Samoin Facebookin on voinut korvata joku toinen palvelu, jonka perässä kaikki sitten juoksevat. 

Digitaalinen markkinointi on toimintakenttänä hyvin epämääräinen. Jos mietitään erovaisuuksia mitä on esimerkiksi pienen, 300e/kk kuluttavan hakukonemainoskampanjan ja suuren, digitaalisen palvelukonseptin rakentamisen välillä, niin aika- ja resurssiasteikolla nämä ovat aivan ääripäitä. Silti ne voivat markkinointipäättäjälle olla "niitä internet-juttuja" jotka niputetaan kaikki yhteen koosta ja tyypistä riippumatta.

Vaikka Suomessa tehdään miljoonia Google-hakuja päivässä, ei yksinkertaista hakukonetta koeta mahdolliseksi myyntikanavaksi. Onkin aivan turha puhua CTR:stä ja CPC:stä, mikäli asiakas ei koe Googlea potentiaaliseksi välineeksi löytää lisää ostajia.

Kuitenkin jokainen hakusanamainontaan käytetty euro tuo kuitenkin ainakin kontaktin yrityksen kotisivuille (tai kampanjasivustolle, minne hakija nyt halutaankin ohjata). Ja toivottavasti sitoutuminen on pinnallista kontaktia syvempää - sivustolla vietettyä aikaa, yhteydeottopyyntö tai selkeästi $$$ tuova ostos verkkokaupasta. Olen Auvisen kanssa samaa mieltä, useampi yritys saisi kyllä mitata sivujensa kävijöitä jonkin kävijänseurantaohjelman avulla (esimerkiksi Google Analytics tai Snoobi). Tämän avulla verkkomainonnasta saataisiin tosiaan entistä tehokkaampaa.

Sopranon tutkimuksen mukaan 62% vastanneista yrityksistä käyttää hakusanamainontaan alle 500e/kk. Liekö vastaajatyyppi painottunut pienyrityksiin, sillä Säkylän konepajaa suurempien yritysten kannattaa hakusananamainontaan lähteä kyllä suuremmilla panostuksilla kuin 6000€ vuodessa.

Pinnan alla huomaa kuitenkin selkeästi, että kyse on pelkkää hakusanamainontaa suuremmista asioista - digitaalisista viestintästrategioista ja vielä suuremmassa mittakaavassa siitä mitä yritykset yleensä digimaailmassa tekevät. Osaavatko yritykset valjastaa bittivirran palvelukanavakseen? Suuri osa suomalaisista yrityksistä astuu digiaikaan vielä selkeästi haparoiden, ja yritysten digitaaliset strategiat saattavatkin olla 2010-luvun suurin liiketoiminnallinen haaste.

Facebookissa massaa, fanisivuilla rippeitä

Facebook rantautui Suomeen pari vuotta sitten ja viime vuodesta lähtien markkinoijat ovat kuumeisesti miettineet, että siellähän meidänkin pitäisi olla ja miten siellä nyt sitten pitäisi olla. Monet ovatkin luoneet fanisivuja, tehneet sovelluksia, käyttäneet sosiaalisia mainoksia ja jääneet odottamaan sosiaalisen median ihmetuloksia. Harva on kuitenkin onnistunut.

Fanisivut tulivat Facebookissa mahdollisiksi suunnilleen samaan aikaan kun ilmiö saapui rytinällä Suomeen. Sysomos tutki tänä syksynä maailman laajuisesti noin 600 000 fanisivua ja teki niistä omat johtopäätöksensä:

• Fanisivuilla on keskimäärin 4 596 fania
• Vain neljällä prosentilla fanisivuista on yli 10 000 fania
• Vain 23 prosentilla sivuista on yli 1 000 fania
• Se, kuinka usein ylläpitäjät päivittävät sivustoa, ei korreloi yhteen fanimäärän kanssa
• Eniten sivuja on non-profit -kategoriassa, kun suosituimmat sivut taas löytyvät viihteen ja tuotteiden puolelta

Ei ole siis helppoa tehdä suosittua fanisivustoa. Sivuston luominen ja lanseeraus vaativat maksettua mainontaa siinä missä muutkin lanseeraukset. Sosiaalinen media ei siis olekaan sama kuin ilmainen media. Tätä on toistettu usein, mutta siitä on jälleen hyvä muistuttaa.

Keskustelin viime viikolla Facebookin Suomesta vastaavan myyntimiehen kanssa ja hän antoi pari nyrkkisääntöä siihen, kun lähdetään luomaan fanisivuun perustuvaa yhteisöä.

• Sivu kannattaa tehdä ensin varsin yksinkertaiseksi ja täydentää sitä sitten jatkuvasti.
• Sivulle pitää saada tietty kriittinen massa ennen kuin sitä voi toden teolla alkaa käyttää markkinointitarkoituksiin. Tämä kriittinen massa on hänen mukaansa 5000 fania.
• Kun ihmiset on saatu liittymään sivulle, heille tulee tarjota relevanttia informaatiota. Tämä voi olla tarjouksia tai vain exclusiivista informaatiota. Kaikki toki riippuu markkinoitavasta tuotteesta.
• Myös sovelluksia tehdessä tuo kriittinen massa olisi hyvä olla olemassa etukäteen. Sovellukset eivät tuo faneja sen enempää kuin muukaan sisältö.
• Sivuja ei kannata pitää liikaa sillä niiden hallitseminen menee hankalaksi. Kannattaa pitää yksi sivu pääbrändille ja tarvittaessa sitten muutama sivu tärkeille alakategorioille. Yhdellä sivulla pärjää usein paremmin kuin kymmenellä.

Sivujen kanssa tarvitsee kuitenkin olla hereillä. Facebook muuttaa sääntöjään niin usein, ettei kuulemma sen työntekijätkään pysy aina perässä viimeisimmistä käänteistä. Kuitenkin esim. kilpailujen ja sovellusten kanssa kannattaa kahlata säännöt läpi, ettei vahingossa astu johonkin sääntöviidakon kuoppaan.

Kaiken kaikkiaan Facebook kuitenkin tarjoaa parhaimmillaan erinomaisen mahdollisuuden luoda oma viestintäkanavat potentiaalisimpaan kohderyhmään. Sinne, kuten muihinkin sosiaalisiin medioihin, pitää kuitenkin lähteä suunnitelmallisesti.