DigiTalikko

Verkkokaupasta kivijalan ovipumpun laulattaja

Jaakko Hallavuo Smilehousesta puhui Verkkokauppa2010-seminaarissa 16.3.2010 monikanavaisuudesta kaupan kasvun elinehtona. Hän painotti asiakaskohtaamisten merkitystä kaikissa niissä kanavissa, missä asiakas tekee ostopäätöksiä. Tämän vuoksi on turha nähdä verkkokauppaa erillisenä liiketoimintaratkaisuna, vaan paremminkin tapana palvella asiakasta myös verkossa, vaikka ostos tapahtuisikin reaalimaailman myymälässä.

 

Hallavuon mukaan yli 80 % aktiivisista netinkäyttäjistä asioi verkossa säännöllisesti, ja menee myymäläänkin netin kautta; Yhdysvalloissa on tutkittu että web-vaikutteinen kuluttajakauppa olisi jopa 4 kertaa puhdasta verkkokauppaa suurempaa. Kun kuluttajaverkkokaupan arvo Suomessa oli vuonna 2008 4,5 miljardia euroa ja ulkomaille ostoksista valui Hallavuon arvion mukaan noin neljännes, niin tämän laskelman mukaan verkkokauppa olisi hyödyttänyt kivijalkakauppaa jopa 12 miljardin euron arvosta.

 

Millä aseilla suomalaiset kauppiaat pistävät sitten kampoihin ulkomaalaisille verkkokaupoille? Hallavuo korostaa sellaisten asioiden merkitystä, mitä ulkomaisten kilpailijoiden on hankalaa tai kallista tehdä. Esimerkiksi sitä että tuotteita voi käydä hypistelemässä myymälässä ja palautus- sekä huoltoasiat hoituvat myös paikan päällä asiakkaan niin halutessa. Hallavuon mukaan menestymisen avain on opettaa asiakkaat arvostamaan tällaisia palveluja - vaikka ne eivät olisikaan tällä hetkellä sellaisia, minkä mukaan kaupan valinta tehdään. Verkon kasvava sosiaalisuus lisää vertaissuosittelun ja laadun merkitystä - myös kivijalkakauppaa valitessa.

 

Päivittäistavarakaupan osalta verkkokauppa on vielä aivan minimaalista. Seminaarin tauolla juttelin erään K-ryhmässä vaikuttavan henkilön kanssa, ja pohdimme sitä, missä ruokakauppa on netin suhteen vuosien kuluttua. Itse ainakin arvostaisin palvelua, missä saisin pesuaineet, vessapaperit ja muut vastaavat tuotteet kotiini säännöllisin väliajoin. Tällaisten tuotteiden ostaminen ei juurikaan tuota mielihyvää, mutta niiden puuttuminen tuottaa mielipahaa. Jos jokin päivittäistavarakauppaketju tarjoaisi minulle verkkotilauksella tällaisen palvelun sujuvasti ja täsmällisestii, saattaisi asiointini suuntautua useamminkin heidän putiikkinsa; nyt valitsen lähikauppani lähinnä sillä perusteella, missä minua huvittaa juuri tänään käydä.

Sopeutuvatko aivomme digiaikaan?

Tiede-lehden numerossa 3/2009 käsitellään digiajan vaikutuksista aivoihin. Gary Smallin ja Gigi Vorganin artikkelissa "Joko sinulla on teknoaivot" mietitään, miten digimaailmassa eläminen vaikuttaa aivojen kehitykseen.

Small kertoo tutkimuksesta, jossa he seurasivat magneettikuvauksen avulla sitä, mitä aivoissa tapahtuu Google-haun aikana. Small ja muut tutkijat koostivat kaksi ryhmää: toinen koostui "diginoviiseista" ja toinen kokeneiksi tietokoneenkäyttäjistä. Molempien ryhmien aivot kuvattiin, ja sen jälkeen ryhmien jäseniä pyydettiin tekemään nettihakuja tunnin päivässä seuraavien viiden päivän ajan. Tämän jälkeen magneettikuvaus toistettiin.

Nettimaailmaa jo aiemmin tunteneilla aktivoitui tietty aivojen hermoverkon osa otsalohkon etuosan vasemmalla laidalla, kun digitumpuloilla tällä alueella näkyi toimintaa vain niukasti tai ei lainkaan. Toisaalta jo lyhyellä harjoittelulla näkyi muutoksia aivotoiminnassa; toisen kuvauskerran jälkeen noviiseilla huomattiin aivojen aktivoituneen nettikonkareiden tavoin. Vain viisi tuntia riitti siis tekemään muutoksia aivosolujen linkittymiseen.

"Kyseinen aivoalue toimii päätöksenteossa ja mutkikkaan informaation yhdistämisessä, ja sen arvellaan säätelevän myös aistimusten ja ajatusten yhteispeliä sekä työmuistia. Kuulostaa juuri sopivalta paketilta nettihaun hallintaan", Small kommentoi.

Smallin mukaan elämme jatkuvassa puolitarkkaavaisuuden tilassa; olemme joka hetki valmiita hyppäämään kesken sähköpostin kirjoittamisen vastaamaan meseviestiin tai reagoimaan Spotify-mainoksiin. Tämä saattaakin johtaa stressin uuteen muotoon, "teknoburnoutiin". Toisaalta aivot virittyvät uuteen maailmaan; tutkija Pam Briggs havaitsi että terveystietoja etsiessään nettisurffailijat silmäilivät kutakin hakutulosta keskimäärin kaksi sekuntia. Briggs huomasi, että olennaista tietoa sisältäviin lähteisiin keskityttiin kuitenkin kauemmin kuin muihin hakutuloksiin.

Kun aivomme muuntuvat digiaikaan sopiviksi, niin ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja kommunikaation käytetyt hermoyhteydet surkastuvat kasvokkaisen toiminnan vähentyessä. Siispä seuraavassa tylsässä palaverissa istuessasi voit ajanhukan sijaan ajatella huoltavasi aivojasi.

Yhteisöllisyys tulevaisuuden tuotekehityksen avaimena: Case Nokia

Nokian Jussi Mäkinen - titteliltään Marketing Manager, Lead User -  puhui Activearkin seminaarissa 12.11.2009 yhteisöllisyyden hyödyntämisestä tuotekehityksessä. Nokia on hyödyntänyt käyttäjäyhteisöä esimerkiksi N900:n kehityksessä. N900 käyttää ohjelmistonaan Maemoa, joka on avoimen lähdekoodin ohjelmisto, ja hakkerit (Mäkinen puhuu mieluummin hakkereista kuin nörteistä) ovat kehittäneet Maemoa yhteistyössä Nokian kanssa.
 
Mäkinen lähti kehittämään yhteisöllisyyttä gradunsa pohjalta.
 
"Olin kiinnostunut siitä miten hakkerit muuntelivat pelikonsoleita paremmin sopivaan omaan käyttöön ja samalla innovoivat laitteiden kehittäjien bisnesmalleja vastaan (tätä kutsutaan jossain kirjallisuudessa "parasiittiseksi innovoinniksi"). Muutamien keissien kautta näytti siltä että mitä enemmän hakkerit tuotteita muuntelivat, sitä paremmin ne menestyivät markkinoilla ja mikä kaikista mielenkiintoista, pelikonsolitekijöiden oma tuotekehitys näytti seuraavan hakkereiden innovaatioita pienellä vuoden tai parin viiveellä."
 
Mäkisen kiinnostus Nokiaa kohtaan heräsi yrityksen tuotua samaan aikaan markkinoille 770 Internet Tabletin, päätteen joka avulla pääsi nettiin. Hän huomasi sen kiinnostavan hakkereita, ja lähti myymään tutkimusideaa Nokialle seurattuaan ensin tuotekehitystä yrityksen ulkopuolelta. Hän halusi selvittää, olisiko kehitys rinnasteinen pelikonsoleihin - Mäkisen mukaan hakkereiden kiinnostus tuotteeseen ennakoi sen menestystä markkinoilla. Hän myös totesi asian olevan näin.
 
Mäkinen alkoi jäljittää hakkereita graduaan varten.
 
"No hauska tarina näistä hakkereista [- -] oli että muutamat niistä itse asiassa olivat töissä Nokialla mutta hakkeroivat vapaa-aikanaan sitten näitä applikaatioita jotka rikkoivat tai olivat ns. "reverse-engineering"  tavalla tehtyjä peliemulaattoreita tai IM-clientteja. Nämä toivat sellaisia toiminnallisuuksia tuotteisiimme jota Nokia ei voisi tehdä ilman että maksaisimme niiden käyttöoikeuksista erikseen. Se nimenomainen havainto että nämä tyypit olivat Nokian palveluksessa sopi Tanja Kotron Hobbismi-tutkimusten kanssa hyvin yksiin sillä hobbismi perustui siihen että työntekijöiden oma harrastuneisuus vaikuttaa vahvasti tuotekehitysprosessiin."
 
Hobbismilla tarkoitetaan työntekijöiden omaa harrastuneisuutta ja Tanja Kotro on tutkinut sitä Suunnon kohdalla. Avoimen lähdekoodin ohjelmistot ovat saatavilla kaikille, myös yrityksen kilpailijoille. Silti Mäkinen luottaa siihen, että se koituu pitkällä tähtäimellä Nokian eduksi.
 
"Nokialla ja meidän Maemon kanssa tuotekehitys hakkerien kanssa alkoi hyvin luonnollisesti koska laite perustuu Linuxiin joka on avoin kaikenlaiselle muuntelulle. Yhteistyö meidän käyttäjä/kehittäjäyhteisön kanssa on siis ns. rakennettu tuotteeseen sisään eikä ilman sitä tuotetta pystyttäisi edes tekemään. Tämä tekee tuotteesta siis fundamentaalisti hyvin erilaisen kuin esim. kilpailijamme tuotteet. Kuitenkin se innovointi, joka omasta mielestäni on sitä kaikista mielenkiintoisinta ja jopa hedelmällisintä, tapahtuu kun hakkerit innovoivat meidän omia tai muita alalla olevia vakiintuneita ansaintamallejamme vastaan, sillä näissä ideoissa ja keksinnöissä on uuden ajattelun siemen. Tämänkaltaisten innovaatioiden kääntäminen luomaan täysin uusia liiketoimintamalleja on taiteenlaji jonka luomista olen itse ollut vahvasti ajamassa”  

Käytännön tasolla Mäkinen vetää myös co-creation-projekteja, jossa hakkerit ja muut edelläkävijät kehittävät yhdessä Nokian tuotepäälliköiden sekä designereiden kanssa uusia tuotekonsepteja ja ratkaisuja. Maemo-projekti onkin ollut monessa mielessä pilottihenkinen projekti Nokialle.
 
"Maemo-organisaatio Nokian sisällä oli kyllä mahtava paikka päästä mukaan aikaisessa vaiheessa, koska siellä monia juttuja tehtiin ensimmäistä kertaa. Samalla oltiin aika avoimia uusiinkin kokeiluihin joten sinänsä mitään erityisen suuria haasteita ei ollut, kunhan ei itse antanut periksi jos jotain halusi tehdä."
 
Mäkinen kommentoi, että käyttäjäyhteistyöstä on apua erityisesti uuden luomisessa ja hän näkee markkinoinnin ja tuotekehityksen olevan saumattomasti liitossa.
 
"Monissa organisaatioissa kuten Nokialla tehdään hyvin paljonkin perinteistä käyttäjätestausta, jossa validoidaan jo tehtyjä ratkaisuja, mutta on ymmärrettävä että tämä on täysin erilainen asia kuin luoda uutta käyttäjien kanssa. Molempia tarvitaan mutta markkinoinnin tehtävä on nimenomaan olla tässä co-creationissa eli uuden luonnissa mukana. Itse sanoisin että organisaatiolta se vaatii nimenomaan sitä että tuotemäärittelyfunktiossa (product management) on mukana myös markkinoinnillista osaamista eikä niin että markkinoijat työskentelevät vain ja ainoastaan omassa markkinointifunktiossa. Tuotemäärittelyfunktion johdolla pitää siis olla pelisilmää ottaa markkinointi mukaan ja samalla olla avoin myös organisaation ulkopuolelta tuleviin ideoihin. "
 
Tulevaisuudessa Mäkinen näkee että yhteistyön käyttäjien kanssa kasvamaan yritysmaailmassa. Mutta haasteeksi hän kokee juuri oikeiden verkostojen löytymisen.
 

"Nokian tietokoneiden kaltaisten tuotteiden kohdalla en itse usko "crowd-sourcing" malliin  jossa tuotekehitys ulkoisestaan "massoille" vaan enemmän uskon että tuotekehitykseen pitää saada ulkopuolista osaamista niiltä edelläkävijöiltä (ns. Lead User) jotka pystyvät tuhoamaan vanhaa keksimällä jotain uutta. Haastavaksi homman tekee se että tarvitaan paljon näkemystä ja visiointikykyä jotta edelläkävijäkäyttäjät ja hakkeri-innovaatiot löydetään massojen seasta puhumattakaan siitä että näin löydetyt ideat osataan tuotteistaa ja markkinoida oikein. Toisaalta ne toimijat jotka tämän kaiken osaavat, tulevat uskomani mukaan kehittämään tuotteita ja palveluita jotka radikaalisti muuttavat markkinoita."

Niin, minne tulevaisuus vie markkinoinnin ja tuotekehityksen? Useissa yrityksissä ajatellaan valitettavasti edelleen niin, että "me tehdään tämä tuote" ja "myykää te se". Ilman että kukaan on kysynyt kuluttajalta, haluaako hän tällaista tuotetta. Siksi olisi hyvä avata korvat ja kuunnella, mitä kiinnostuneet käyttäjät kuiskivat.

Jussi Mäkinen Twitterissä: http://twitter.com/luovanto

(Kursivoidut tekstit ovat sähköpostilla tehdystä Mäkisen haastattelusta.)

Musiikkisoittimia joka makuun

Sonera Music Player lanseerataan ensi viikon alussa. Sonera laittoi ennakkotietoa blogaajille ja tänään asiasta ehti uutisoimaan jo Taloussanomat, Digitoday ja Afterdawn ja usean blogin lisäksi (Digikohina, Digilelut, Minnan nettikolo,) palvelu ehti herättää kuhinaa Twitterissä. Monikaan kommentoija tai media ei ollut palvelua testannut, vaikka se on jo ladattavissa Soneran sivuilla(kannattaa huomioida, että palveluun rekisteröitymiseen tarvitaan Soneran liittymä). Uutisiin liittyvät keskustelut ajautuivat osin sivuraiteille Mac vs. PC (soittimesta ei vielä ole Mac yhteensopivaa versiota) ja DRM-suojaus vs. waretus –taisteluihin. Musiikki, tiedostojen vapaa jakaminen, Mac, PC ja IPhone. Näistä saa helposti väittelyn aikaiseksi vaikka istuisi huoneessa yksin.

Itse palveluun, muista samantyyppisistä käyttöoikeussuojatuista palveluista puuttuva mobiiliulottuvuus on mielenkiintoinen. Soitinsovelluksen saa ladattua myös luuriin ja puhelintuki on melko kattava, iPhone valikosta tosin puuttuu. Testasin palvelua Nokian e71-mallilla ja kun jätetään huomioimatta biisien haussa olevat beetamaisuudet, itse soitin toimii kätevästi. Biisit voi ladata koneelle tai suoraan luuriin. Soitin myös tunnistaa puhelimessa jo löytyvät omat kappaleet.

Koska palvelun ideaan kuuluu, että kappaleet ladataan koneelle (tai puhelimeen), toimii tuo muihin palveluihin verrattuna hyvin silloin kun verkkoon ei päästä tai se olisi kohtuuttoman kallista. Koneelle lataaminen voi tuntua striimaukseen tottuneelle oudolta, mutta toisaalta lataaminen on kyllä ainakin vielä nopeaa. Musiikkikirjastoon olisin kaipaillut montaakin levyä, mutta en olekaan kovin vahva kotimaisen musiikin ystävä ja näissä palvelun pitäisi olla vahvimmillaan. Jonkin verran fiksejä käyttikseen ja palvelu on mm. matkakäyttöön passeli.

Ruotsalaiseen Spotify -palveluun ihastuneet (juu, juu, tykkään, tykkään) muistuttelivat verkkokeskusteluissa Spotifyn ilmaisuudesta ja siitä että mainoksiakin kuulee vain kerran parissa tunnissa. Toki, mutta bisneksenä palvelu ei toimi näin kovin kauan. Länsinaapureiden lähitulevaisuuden vaihtoehdot ovat lähinnä 1. mainosmäärän raju kasvu, 2. siirtyminen kokonaan maksulliseksi, 3. uusi bisnesmalli, jota ei vielä ole käytössä. LastFM, musiikinystäville erittäin tuttu, suosittu, vanhempi ilmainen musiikkipalvelu, jolle allekirjoittanut kertoi auliisti kaiken omista musiikkimieltymyksistään, meni kokonaan maksulliseksi viime kuussa.

Musiikkisovelluksiin ja mobiiliin liittyen oli viime viikon lopussa mielenkiintoinen eMarketerissaartikkeli Pandorasta, suositusta musiikkipalvelusta, jonka kuulumista Suomessa on rajoitettu muutaman vuoden ajan. Pandora toi viime vuonna jenkeissä oman  iPhone-sovelluksensa, joka osoittanut killeriksimyös kaupallisesti. Sovellusta ladattiin viime vuonna yli 2 miljoonaa kertaa.  

 

Taustatiedoksi:

Kirjoittaja työskentelee aktiivisesti Soneran kanssa ja on muutoinkin täysin kyvytön objektiivisuuteen. Toisaalta kirjoittaja myös ostaa aik’ajoin musiikkia fyysisinä tallenteina ja maksaa lempiartistiensa tuotoksista muutoinkin mielellään.

Google sai silmät

Ihmiset ovat tottuneet etsimään tietoa kirjoittamalla hakusanoja Googleen. Tietokoneen ääressä tämä toimiikin mainiosti, mutta mobiilissa Googlessa hakusanojen kirjoittaminen tuntuu välillä turhan hitaalta. Lisäksi koneen ääressä käyttäjä hakee usein aika erilaista tietoa kuin mitä mobiililla haetaan.

Google on ratkaissut ongelman integroimalla hakukoneen tiiviiminnin puhelimen muihin ominaisuuksiin. Esimerkiksi iPhoneen on ollut jo jonkin aikaa mahdollista asentaa Google voice search jonka avulla hakukone ymmärtää käyttäjän puhetta. Nyt Androidissa Google on oppinut käyttämään kännykkäkameraa apuna tiedon hakemisessa. Googlen tuotehausta käyttäjä pääsee suoraan lukemaan tuotteen viivakodia puhelimen kameralla. Koodin luettuaan käyttäjä pääsee lukemaan arvostelun tuotteesta ja näkee että paljon tuote maksaa muissa kaupoissa. Kätevää.

Googlen kuulo- ja näköaistissa on kuitenkin tällä hetkellä vielä paljon kehiteltävää. Maku-, haju- ja tuntoaisteja jäämme vielä odottamaan.

Gmail kääntää suomeksi (tai ainakin melkein)

Googlen Gmail tarjoaa uuden ominaisuuden, jonka avulla voit kääntää kaikki viestisi suomeksi. Palvelun saa päälle asetusten (settings) labs-kohdasta. Asetuksen ollessa päällä GMail tarjoaa vaihtoehtoa aina jos viesti on muulla kuin oletuskielellä.

Tällaisia palveluita joitakin nähneenä oli pakko laittaa kääntäjä testiin. Ohessa ote Social Media Insider -uutiskirjeen käännöksestä:

"Sosiaaliset Media Sisäpiirikaupat: The One Word You Can't Say), jonka David Berkowitz, tiistai, toukokuu 19, 2009 

On seitsemän sanaa ei voi sanoa televisiossa mukaan George Carlin, mutta on olemassa vain yksi et voi sanoa, sosiaalinen media konferensseissa. Kuten Carlin sanottuna, se on yksi sana, joka "tartuttaa sielustasi, käyrä teidän selkärangan, ja pitää maa voittaa sota." Tämä tappavan c-sana on "kampanja", lausahtaa se teidän vastuullamme.

The inhoaan sana on ollut yleinen teema paljon tapahtumia, jotka ovat keskittyneet sosiaalisen median äskettäin, mukaan lukien Word of Mouth Marketing Association's WOMM-U ja IAB: n Marketplace: Social Media. Sana "kampanja" on tullut hylkiö sosiaalista markkinointia. Preferred vaihtoehtoja ovat termejä, kuten "ohjelma", "aloite" tai jopa "keskustelu".

Klo WOMM-U, I valvottu istunnon välillä MySpace n SVP Insights ja suunnittelu Heidi Browning ja Facebook's Head of Brand Solutions Chris Pan. Kaksi sovittu useammin kuin ne olivat eri mieltä, ja alussa molemmat halusivat korostaa pitkän aikavälin sosiaalisen markkinoinnin ohjelmat. Facebook tekee erityisen vaikea kantaa aktiivisesti estämään merkkien alkaen hosting sivut (virallista merkkituotteiden läsnäolo) vain kampanjoissa. Pan huomattava, että yksi markkinoija luonut Page keskellä sen Tunnisterivi, ja se pommitettu kuluttajien kanssa. Sitten markkinointi kytketään keskittymiseen tuotemerkin sijasta Tunnisterivi, ja korot vilkastui huomattavasti. Pan sanoi Facebook avulla markkinoijat luoda erilliset sivut personas kuten mascots ja äänitorvina, mutta jälleen kerran, näiden tarkoituksena on pysyvien edustustojen tuotemerkin.

MySpace tekee pehmeämpiä kantaa c-sana. Se on hyvä olla läsnä siellä keskitytään kampanjassa. MySpace on myös hyvin erilainen kokemus markkinoijat, sillä se edellyttää huomattavia investointeja (ainakin suhteessa digitaalisen median kampanjoita, se on tuskin merkittävää TV ostajille) varten markkinoijat luoda läsnäoloa, ja suuri osa tästä sitoumuksesta menee media sivustosta edistämällä sivulla. Tässä mielessä markkinoijat Lopetan maksamaan ajaa kampanjoita, mutta MySpace vielä suosittaa, että se sopii yhteen sen kanssa käynnissä sosiaalinen media-aloitteita. "

No, kyllähän tuosta saa selväksi asiayhteyden, jos alkukieli on itselle tuntematon. Kuinka paljon kiinnostaa selvittää itselle lähetettyjen kiinankielisten viestien tarkoitusta on sitten toinen juttu. Alkuperäiseen artikkeliin voit tutustua täällä

Uutiset pelastuvat

Ei ole ollenkaan yllätys näin laman keskellä, kun on tarpeeksi mässäilty yritysten ja kokonaisten toimialojen ongelmilla, että katse kääntyy valoisaan tulevaisuuteen. Silti on hienoa, että kuoliaaksi useaan otteeseen julistetuille uutiselle bisneksenä ja sanomalehdille (joiden kuolinkamppailua seurataan mm.  Newspaper Death Watch – blogissa), on ilmaantunut toukokuussa pelastajia kaksin kappalein.

 

New York Times lanseerasi viime viikolla uusimman version omasta lukijastaan, joka hyödyntää Adope AIR –tekniikkaa.

Palvelua on ehditty hehkuttaa sanomalehtien tulevaisuutena. Lukijoiden ja lukijalaitteiden kehitys on toki vasta alussa, mutta jäin pohtimaan millainen tulevaisuus tällaisilla yksittäisillä lukijoilla on? Kuinka monella on sanomalehteen sellainen suhde, että lataa yhden tietyn lehden lukijan koneelleen ja käyttää sitä? Kannattaisiko alan lähteä yhdessä kehittämään formaatteja? Nyt kaikki rakentelevat omiaan. Mm. Rupert Murdoch haaveilee omasta lukijasta. Toinen pelastaja onkin sähköisten kirjojen latauksilla jo vaikuttavaa tulosta tekevä Amazonin Kindle, joka julkaisi pari viikko sitten 40% isomman leveänäyttöversion suositusta lukijasta. Analyytikot arvioivat, että Kindlen osuus Amazonin myynnistä on ensi vuonna jo 4%, 1,2 miljardia dollaria. Sähköinen kirja myy. Sisällöntuottajien näkökulmasta toivo lepää mm. siinä että sähköisten lukijoiden käyttäjät ovat siis tottuneet maksamaan sisällöstä. Muun hyvän lisäksi uudet sähköiset lukijat ovat huomattavasti sanomalehtilogistiikkaa tai kannettavaa tietokonetta ekologisempia.

 

Koska saamme ladata Kärkimedialehdet, kosketusnäytölliseen kokoontaitettavaan sähköiseen lukijaan, vaikka Heathrow’lla lentokoneeseen luettavaksi ? Lupaan että sen mahdollistuessa, ensi tilassa mukanani matkustaa mm. sähköinen Aamulehti. Suomalaisten sanomalehtien tilaa ihan nykypäivässä on käsitelty paljon mm. Dagmar-uutisissa

Serverit paperitehtaalle

Päivä alkoi aika mielenkiintoisella uutisella: Google ostaa Summan paperitehtaan Stora Ensolta. Google ei kuitenkaan ala valmistamaan paperia Google Paperia varten (mikä oli vuoden 2007 aprillipila) vaan kyseessä on ilmeisesti serverikeskus. Paperin sijaan tehdas alkaa työstämään nollia ja ykkösiä. Googlella on jo arviolta yli 450 000 serveriä, mutta Pohjois-Euroopassa nämä ilmeisesti ovat ensimmäiset.

Kaiken kaikkiaan tämä on varmasti todella hyvä juttu Suomelle. Serverit ovat aika energiasyöppöjä mutta Google on ekologisesti aika valveutunut, joten serverifarmilla saattaa olla monia positiivisia vaikutuksia kuten vihreän energian kehittäminen Suomessa.

Halvalla (tarpeeksi) hyvää!

The Economistin pääkirjoituksessa mietittiin pari viikkoa sitten kuinka Mooren lain vaikutus on muuttumassa. Aikaisemminhan Mooren lakia mukaillen tietokoneiden teho kaksinkertaistu 18 kuukaudessa. Nyt tietokoneiden ollessa jo aika pitkälti tarpeeksi hyviä ja laman painaessa päälle kuluttajat ja yritykset etsivätkin halvempia ratkaisuja. Tehon kasvamisen sijaan kuluttajat haluavat vastaavan tehon entistä halvemmalla jolloin koneiden teho pysyykin samana mutta hinta puolittuu 18 kuukaudessa. Parempaa tehoakaan ei tarvita koneelta enää niin paljoa kuin ennen koska cloud computingin avulla kaikkea softaa ei tarviste pyörittää omalla koneella kunhan koneessa on nettiyhteys. Esimerkiksi Google Docs on monelle tarpeeksi hyvä. Trendi näkyy myös käyttojärjestelmissä, seuraava Windows tulee ilmeisesti vaatimaan ensimmäistä kertaa koneelta vähemmän tehoja kuin nykyinen Vista joka nykyään kyykyttää vähänkin hitaampia tietokoneita.

Intialaiset eivät ilmeisesti jaksaneen enää odottaa Mooren lain toteutumista vaan ilmoittivat tuovansa 6 kuukauden sisällä markkinoille $20 läppärin. Kysynnän halvalle läppärille takaavat ainakin ne 550 miljoona alle 25-vuotiasta intialaista ja 1500 yliopistoa jotka on tarkoituksena perustaa Intiaan seuraavaan kuuden vuoden aikana. Volyymia riittää.

Halpenevan teknologian trendi tulee varmasti näkymään Suomessakin. Painopiste siirtyy entistä enemmän koneen tehon seuraamisesta siihen että kuinka tekniikkaa voidaan tehokkaasti hyödyntää. Nettikin on kaiken kaikkiaan vielä elinkaarensa alkupäässä ja paljon on vielä opittavaa siinä että kuinka ottaa kaikki irti nykyisistä nettipalveluista. Tähän ei tarvita uusia ja tehokkaita tietokoneita. Toivottavasti seuraavaksi isonäyttöisten 3G puhelimien hinnat laskevat radikaalisti mikä toisi netin jokaisen kuluttajan taskuun -tässäkö on se seuraava läpimurto?

SIME08 -day2: Digitekeminen palkitaan, Fruugo kertoo mitä se tekee

Eivät olleet kaikki pöllöt tornissa SIMEn (Scandinavian Interactive Media Event) kakkosaamupäivän esiintyjillä, lieneekö ykköspäivän jälkeiset illalliset menneet pitkiksi vai mitä. Niin tai näin SIMEn kakkospäivän kohokohdaksi jäi digitekemisten palkitseminen, niin ja tietenkin Fruugon esiintulo.

Jos ensin jo tehtyihin asiohin. Best online-campaign -kategorian vei Cannesin Cyber jellonan jo aiemmin tänä vuonna voittanut Sol Comments -kampanja reaaliajassa päivitettyine viesteineen. Onhan näitä toki kokeiltu eri yhteyksissä, muttei näin massiivisesti. Copyt kirjoittivat ja piirtelivät kolmessa vuorossa bannereihin tuoreimpia kommentteja, jotka peilasivat vieressä vasta julkaistuihin uutisiin.

Ilman 24/7 -toteutustakin vastaavankaltaista kahdensuuntaista viestintää pystyisi tuottamaan tyylillä. Mainos pyörimään vain lounastunneilla, tai aamun uutisten ensikommentit. Kolmivuorotyö ja copywriter esiintyvät harvoin samassa lauseessa. Kokeilin Googlella.

Parhaan verkkoviihteen kategorian voitti Emmynkin napannut, katsojia osallistamaan pyrkinyt ruotsalainen crossmedia tuotanto Totuus Marikasta (Sanningen om Marika). Viiden viikon ajan ihmiset etsivät vihjeitä kadonneesta Marikasta ja hänen katoamiseensa liittyvistä ihmisistä, "Osallistumisdraamaa" ryyditettiin näyttelijöin varustetuilla live-keskusteluilla tv:ssä, radiossa, netin blogeilla ja eri palveluihin ujutetuilla vihjeillä tuettiin tarinaa. Ohessa lyhyehkö esittely:

Ei ollut mitenkään yllättävää, että Tekninen innovaatio –kategorian voittaneen ammattilaisille suunnatun musiikinjakopalvelun SoundCloudin perustajat ovat myös intohimoisia musiikin monitoimimiehiä

SoundCloud: The Tour from SoundCloud on Vimeo

SoundCloudin kanssakin parhaasta teknisestä innovaatiosta kilpaillut live-mobiililähettämisen mahdollistava Bambuser voitti parhaan mobiiliratkaisun palkinnon. Ohessa Björn Falkevikin lähetystä tai vaihtoehtoisesti miehen viimeisin lähetys:

Mobiili huomioidaan järjestelmällisesti uusissa verkkopalveluissa ja Best System Supplier –kategorian voittaneen JayCutin Beta-vaiheessa oleva verkkopalvelu ei tee poikkeusta. Jaycuttiin voit ladata omat kuvasi, videosi, kappaleesi, esimerkiksi luuristasi, miksata ne yhteen ja julkaista vaikka blogissasi.

Mistä päästtänkin Fruugoon ja omaan miksaukseeni, jossa yhdistin Fruugon mainoksesta Simessä Nokian e71:llä napsaistun kuvan, samalla luurilla kuvatun Fruugon esittelyn alun, Vibe Fellazin bad Girls Need Love Too –kappaleen ja lainauksia Fruugon sivuilta. Betassa kuvat eivät latautuneet vielä e71:llä suoraan ja vaikka editointi on nopsaa, kovin paljon työkaluja se ei vielä tarjoa.

Videolla Simessä haastatellut vastaavat kysymykseen What is Fruugo?

Ai niin, mitä Janne Waltonen sitten kertoi Fruugosta tilaisuudessa? Melko vähän, mikä sai kritiikkiäkin jo osakseen. Kauppapaikka Fruugon beta julkaistaan joka tapauksessa tammikuussa Suomessa ja Ruotsissa, jolloin myös kuluttajia otetaan mukaan muutaman kymmenen kauppiaan rinnalle. Fruugo tarjoaa ostajille mahdollisuuden ostaa omalla kielellään kirjoja, levyjä, vaatteita ja muita tuotteita mistä tahansa maasta. Kauppiaille palvelu on komissiopohjainen, muita maksuja ei ole, mikä tekee mukaan lähtemisen hyvin riskittömäksi kauppiaille. Siis Fruugon mukaan maailmaa valtaamaan hyvät suomalaisetkin verkkokauppiaat.