DigiTalikko

Yhteisöllinen Media ja muuttuva markkinointi

Kirjaprojektimme on valmis! Enää ei voi mitään. Kirja on jossain taittajan desktopilla tai painokoneen syövereissä ja putkahtaa ulos ensi kuussa. Aloitimme kirjan kirjoittamisen Niko Nymanin kanssa viime syksynä, joten aikamoinen rupeama se on ollut. Joskus keväällä meinasi usko hetkittäin loppua, mutta onneksi jaksettiin loppuun asti. Nyt on aika hyvä fiilis!

Tässä katkelma takakansitekstistä: "Markkinointi on murrosvaiheessa, jonka taustalla ovat internetin uudet vaatteet. Internetistä on tulossa tärkein markkinointimedia, eräänlainen kokoomamedia, jonka pariin ihmiset ohjataan muista medioista. Internet on totuttanut kuluttajat vuoropuheluun ja osallistumiseen; internet on yhteisöllisyyteen perustuva media. Miten yritykset voivat hyödyntää uutta yhteisöllistä mediaa – uutta internetiä – markkinoinnissaan?"

Kirjan kustantaa Talentum, siinä on 312 sivua, hintaa opuksella on 65 €.
Jos haluat olla ensimmäisten lukijoiden joukossa, kirjan voit tilata Talentumin nettikaupasta.

Kirjan kirjoittajan Top do not's:

1. Älä käytä wordiä
- vaikka mitään parempaakaan ei löydetty vaikka kokeiltiin kolmea eri softaa.

2. Älä käytä PC:tä, jos toinen kirjoittaja käyttää Maciä
- PC/Mac yhteensopimattomuuteen kun sotkee vielä Wordin, saadaan yhtälö missä yksikään otsikko, kuvateksti tai muu viittaus ei pidä paikkaansa. Sivunumeroinnista tai muista edistyksellisemmistä asioista puhumattakaan.

3. Älä jätä lähteiden tarkkaa merkitsemistä ja listaamista loppuvaiheeseen.

4. Älä mieti tekstiä liian tarkkaan, muuten voit jumittua - tekstia voi aina muokata, kunhan sitä ensin on.

5. Älä rakastu tekstiisi - se muokataan, poistetaan ja uudelleen kirjoitetaan kuitenkin.

6. Älä kuvittele saavasi hienoja värillisiä kuvia, sileää paperia tai loistokasta taittoa.
- Suomen painosmäärillä ei kuulemma kannata tehdä hienoa jälkeä

7. Älä kuvittele tekeväsi rahaa.
- Se pikkuriikkinen prosentti minkä kirjailijalle jää, saa miettimään mitä kokopäiväset kirjailijat syövät?   

Microsoft Surface myyntiin loppuvuonna!

Aika julkaista pieni update! Kirjoitin kuun alussa Microsoftin tulevaisuuden visioista ja hienoista Surface nimisistä demoista. Videoissa käyttäjien puhelimet, mp3-soittimet, luottokortit ja kamerat ovat vuorovaikutuksessa kosketusnäytön kanssa. Sormea pöydän pinnalla liu'uttamalla voi kuvia tai tiedostoja siirtää  vempeleistä toiseen, tai jopa maksaa ravintolassa laskun.

Ajattelin, että tämä ei todellakaan ole lähitulevaisuutta, kuten eivät olleet Applenkaan saman tyyliset visioinnit vuodelta 1 ja 2. Mutta, mutta, mitä tapahtuukaan? Microsoft kertoo omassa julkaisussaan, että Surface tulee markkinoille loppuvuoden aikana! (Microsoft Circle Magazine 1/2007, printtimarkkinointia, sori ei linkkiä)

Surface-pöytä on kuin lasikantinen sohvapöytä, jonka kansi reagoi kosketukseen. Surfacen kannen alla on viisi infrapunaskanneria, jotka tunnistavat eri esineet ja yksi projektori. Microsoftin mukaan: "Surface voi esimerkiksi tunnistaa pinnalle asetetut neljä juomalasia, jolloin lasien rinnalle ilmestyy ruokalistat. Ravintolalaskua maksettaessa laskun voi jakaa pöydällä helposti neljään osaan." Kannattaa katsoa aikaisemmasta artikkelista video, josta näkyy mitä hienoa pöydällä voi tehdä. Mitäköhän tulee maksamaan?

Terveiset Matalan Paikan Leiriltä

Terveiset Hangosta M&M:n perinteiseltä lomaltapaluuleiriltä. Yhtenä aiheena leirillä oli digitaalisuus ja pidin alustuksen eMedia-tutkimuksesta. Varttituntiseen tiivistin muutamia mielenkiintoisia löydöksiä ja johtopäätöksiä tutkimuksesta. Tässä materiaalini:

Download mpl_emediasta.pdf

Kun netti on viidennekselle suomalaista tärkein media, USA:ssa se on tuoreen tutkimuksen mukaan tätä jo kolmannekselle väestöstä. Tv on molemmissa maissa tärkein media kuluttajille. Rapakon takaa MPL:lle piipahtanut Mika Manninen kertoi, että USA:ssa netti ja pelaaminen ovat vieneet aikaa erityisesti televisiolta. Ei mene kauaa kun Suomessakin voidaan tutkimuksilla osoittaa, että jostain muustakin mediasta se nettiaika on otettava eikä vain keskittyneisyydestä.

Suomessa on häkellyttävän paljon käyttämättömiä digimahdollisuuksia, jo pelkästään mediakentällä. Subtv.fi:n viikkokävijämäärät laahaavat edelleenkin 30-40 000 tasolla ja ponkaisevat näinä päivinä taas kymmenkertaisiksi BB:n voimalla palatakseen takaisin lähtötasolle voittajankin poistuttua talosta. Aikakauslehtien verkkosivustojen kävijämäärät matelevat todella alhaisella tasolla, eikä ihme: ne toistavat lähes samaa kaavaa saitista toiseen. Samin sanoja lainaten "keskinkertaisuus ei netissä riitä". Ihmetystä myöskin herättävät kaupallisten radiokanavien saittien kävijämäärät. Eikös se olekaan niin, että netti ja radio toimivat loistavasti toisiaan tukien.

Täytyy nostaa hattua Ylelle, Jari Lahti sai myös leiriläisiltä raikuvat aplodit. Yle on ihan oikeasti pistänyt tuulemaan ja nyt tuntuu todella siltä, että maksan mieluusti tv-lupamaksun (jonka nimikin kyllä on jo aikansa elänyt). Sanoma Digitalin Liisa Kotilainen kertoi heidän tekemisistään ja suunnitelmistaan: Sanomillakin alkaa nyt olla tekemisen tahtoa, testilaboratoriosta putkahtelee uusia verkkopalveluita kovalla tahdilla, tuoreimpana Tyylitaivas. Mutta Yle on kyllä Suomessa kaupallista kenttää selvästi edellä.

Mary Lee Sjönell antoi hyviä vinkkejä miten menestyä Cannesissa. Netti tarjoaa loistavia mahdollisuuksia myös tähän, tsempataan yhdessä Suomi maailman kartalle – myös digimarkkinoinnin osaamisessa ja tekemisessä.

Perinteinen mainonta ohjaa voimakkaasti nettihakuja!

Jupiter Research ja iProspectin tekemän tutkimuksen mukaan perinteinen ns. offline mainonta vaikuttaa yrityksistä ja tuotteista haettavaan tietoon. Kaksi kolmesta tutkimukseen osallistuneesta kertoi hakeneensa yritykseen, tuotteeseen tai sloganiin liittyvillä hakusanoilla internetissä viimeisen kuuden kuukauden aikana offline mainonnan johdosta.

Tarkemmat tulokset:
37 %  vastanneista kertoi tehneensä internethakuja yritykseen, tuotteeseen tai sloganiin liittyvillä hakusanoilla televisiomainonnan johdosta viimeisen puolen vuoden aikana.
20 % printtimainonnan johdosta
20%  liikkeessä käynnin johdosta
17% radiomainonnan johdosta

iProspectin johtaja Rober Murray kertoo Clickzin artikkelissa, että markkinoijien täytyy yhdistää offline mainontaansa haku elementti. Murray julistaa, että markkinoinnin integraatio ei ole enää vapaaehtoista.

[via ClickZ]

 

Flickr, mainostajan ilmainen kuvapankki?

Verkossa on parin viime kuukauden aikana pyörinyt aktiivinen keskustelu Flickr'in vapaista (creative commons) kuvista ja niiden käyttämisestä mainoksissa. Flickr'iin kuvia laitettaessa määritellään niille käyttöoikeudet ja useat määrittelevät kuvilleen ns. creative commons -oikeudet, jossa käytännössä kuka tahansa saa käyttää kuvia miten tahansa ja mihin tahansa.  Lupaa ei tarvitse kysyä kuvan ottajalta tai sen kohteelta kunhan vain ilmoittaa kuvaajan nimen. Tällöin saattaakin käydä niin, että joku näkee yllätyksekseen itsensä esim. pari metriä korkeassa bussipysäkkimainoksessa kuten vasemmalla olevassa Virgin Mobilen kampanjassa on käynyt. CC-oikeuksista on tehty  nykyisin myös toinen, ei-kaupallinen versio, jolla estetään kuvan kaupallinen käyttö.

Kuvapankkien yleistyessä ja ihmisten laittaessa niihin loma- yms kuviaan ei heti tule mieleen, että joku oikeasti olisi kuvasta kiinnostunut ja jos on niin sehän on vain hienoa. Kuvan kohde voi olla kuitenkin asiasta eri mieltä. Oheisessakin esimerkissä käytetty kuva on vain osa isommasta kuvasta. Kuvan kohteelle koko kampanja tuli suurena yllätyksenä. Kampanjassa käytettiin useita kuvia, joiden alareunaan oli vain laitettu kuvan ottaneen Flickr-sivun osoite. Tekstit olivat aika raflaavia ja on ymmärrettävää ettei omaa kuvaa välttämättä haluta sellaiseen yhteyteen. Kampanjassa käytetyille kuville oli kuitenkin alunperin annettu täydet käyttöoikeudet, joten kampanjan suunnitellut mainostoimisto tuskin teki mitään laitonta.

Eri asia tietysti on, minkälaista brandimielikuvaa tällainen tekee. Vai onko kaikki julkisuus hyvää julkisuutta?

Google ja Microsoft nokittelevat karttapalveluillaan

Juuri kun olin sanomassa, että Microsoftin uusi Local Live jättää Googlen karttapalvelut kauas taakseen, lanseeraa Google tänään uuden Street View palvelun mapsiin. Street View:ssä voit katsella katutasolta maisemia ja kävellä isoimpien Amerikkalaisten kaupunkien kaduilla. Kuvat kaduilta on otettu noin kymmenen metrin välein myös niin että voit katsella sivuillesi. Hieno palvelu jos vaikka pitää painaa mieleen jonkun kaupan tai ravintolan sijainti.

Googlen Street View on saatavilla vasta muutamiin suurin kaupunkeihin USAssa. Microsoftin Local Livestä pystyy kuitenkin katsomaan Helsingissäkin missä autosi on ollut parkissa tai kuka pihallasi on kävellyt kuvien ottamisen aikaan, niin tarkkat ilmakuvat on meidänkin pääkaupungista otettu. Maantieteellinen viittaaminen eli geotagging saa palveluissa aivan uuden merkityksen.

Google Mapsin Street View:

Microsoftin Local Live:

Tarinoita tuleville sukupolville… ja nykyisille

Kari Haakana löysi The New York Magazinesta jutun nuorten käyttäytymisestä sosiaalisissa medioissa. Varsinkin vanhempi sukupolvi katsoo usein kauhulla sitä kaikkea henkilökohtaista sisältöä, jota nuoret verkkopäiväkirjoihin suoltavat. Miksi ihmiset haluavat laittaa kuvia itsestään kaiken kansan nähtäville ja arvosteltavaksi? Jutussa olikin vedetty hieno analogia muutama vuosikymmen taaksepäin: kyseessä on aivan yhtä iso sukupolvien välinen kuilu kuin rockin tulemisen aikoihin. Vanhemman sukupolven ei siis ehkä kannata olla niin huolissaan: he itse selvisivät rockin tulosta ja nuorten sukupolvi on tänä päivänä paljon vanhempiaan paksunahkaisempaa.

Juttu sai minut kuitenkin miettimään toista aiheen ympärillä käytyä puheenaihetta: henkilökohtaisen historiankirjoituksen katoamista. Totta, nykyisin tallennetaan enemmän tietoa kuin koskaan aikaisemmin, mutta fyysistä dokumentointia tehdään loppujen lopuksi varsin vähän. Kukaan ei enää kirjoita kirjeitä. Valokuvat katsotaan tietokoneen ruudulta tai televisiosta. Tiedostoista ei tehdä varmuuskopioita. Kovalevyn rikkoutuminen (joka muuten on yleisempää kuin moni kuvittelee) saattaa hävittää monta vuotta yhden ihmisen tai vaikka kokonaisen perheen historiasta. Nyt kuitenkin verkkopäiväkirjat yleistyvät ja niiden avulla historiaa taas säilötään varmempaan turvaan kuin yksittäisen henkilökohtaisen koneen kovalevylle. Informaatio löytää siis uuden eloonjäämismuodon.

Riittääkö tämä kuitenkaan? Mikä takaa sen, ettei verkkopäiväkirjoja pitävä yritys mene nurin ja kaikki vuosien varrella kirjattu tieto häviä iloisesti bittiavaruuteen? Toisaalta, sattuihan niitä tulipaloja ennenkin eikä paperipäiväkirjoistakaan taida olla kovin suurta osaa säilössä