DigiTalikko

Superkulho!

Jos jokin meitä maailmanlaajuisesti liikuttaa (tai some-pöhinä vääristää ilmiön laajutta siinä määrin että luulemme sen liikuttavan niin isosti), on se hieno urheilutapahtuma Super Bowl.

Ellemme puhu niistä miljoonista mitä on a) käytetty väliaikamainosten tekoon tai b) sen mainosajan ostamiseen, puhumme ainakin siitä kuinka paljon mitäkin mainosta on bittiavaruudessa jaettu. 

Pikku hiljaa keskustelu alkaa myös siirtyä ehkä vähemmän mediaseksikkäisiin, mutta kuitenkin suurempaa kuvaa palveleviin aiheisiin. Vai eikö fakta siitä, että pelin aikana 41% Google-hauista Super Bowliin liittyen tehtiin mobiililla, innosta ketään? Luku ennen peliä oli 25% mobiilille ja loput muille. 

(lähde: Official Google Blog)

Mikä onkaan enää vahvempi todistus "toisen näytön" vetovoimasta? 

Tietenkin tässä tapauksessa käsitellään ilmiötä, vetovoimaista ja keskustelua aiheuttavaa televisio-tapahtumaa. Niiden ympärille syntyvät kommentit ja puheenaiheet valtaavat perinteistäkin mediaa, jolloin sosiaalisten kommenttien määrä ei varmasti yllätä ketään. Mutta silti, verrattuna vuoteen 2011, mainintojen määrä kasvoi 680%, 5,4 miljoonasta 12, 2 miljoonaan. Siinä sai muutaman kerran hehkuttaa Madonnan showta ja iskeviä mainoksia.

Yhteistä mobiilihauille ja sosiaaliselle keskustelulle oli ruudun tapahtumiin reagoiminen; katsojat eivät halua olla passiivisia katsojia kun kerran on tilaisuus vuorovaikutukseen ja lisätiedon hankkimiseen.

Markkinointiviestinnän näkökulmasta suuret kaikkia liikuttavat asiat avaavat huimasti mahdollisuuksia, joita meillä Suomessakin on hyvä miettiä syvemmin kuin katkotunnisteiden tasolla. Otetaan ilmiöt kokonaisvaltaisesti haltuun - tietenkin Dagmarin kanssa!

 

Katalogi 2.0

Näinkin vannoutuneelle digi-ihmiselle paperikatalogit ovat pysyneet yllättävän kovassa käytössä vielä viime vuosina. Jokin siinä kotiin kannetussa paperinivaskassa on houkuttanut riippumatta tuotetarjoomasta. Ruudun edessä saman kuvaston sähköinen selailu ei ole ajanut samaa asiaa, mutta tablettien arkipäiväistyessä sähköinen katalogi alkaakin houkuttaa aivan eri tavoin.

Googlen julkistama tablet-sovellus tuo amerikkalaiselle kuluttajalle kirjaimellisesti näppien ulottuville vaatemerkkien, tavaratalojen sekä kosmetiikkabrändin kuvastot. Tuotteita voi selata, tallentaa omiin suosikkeihin, merkitä ostettavaksi – joko nettisivuilta tai läheisestä toimipisteestä – sekä jakaa omia suosikkejaan ystävien kesken. Katalogien tarjontaa voi myös selata ristiin ja etsiä juuri sitä oikeaa tuotetta, kotisohvalta sormien pyyhkäisyllä.

Omien valintojen esittelyn ja jakamisen toimintaperiaatteeseen ovat jo pitkään luottaneet yhteisölliset ”lookbookit” ja sosiaaliset muotiin keskittyvät sivustot. Fashiolista sallii jokaisen selata läpi valtavan online- vaatetarjonnan, merkitä omat suosikkinsa ja tehdä osuvasti nimettyjä kokoelmia. Monet bloggarit ovat luonnollisesti olleet etunenässä palvelun käyttäjänä ja puolestapuhujana. Muita samanhenkisiä palveluita ovat mm. suomalainen styleloving, joka tällä hetkellä toimii vielä kutsulla.

Niin sähköisiä katalogeja kuin yhteisöllisiä, koko tarjonnan yhteen kerääviä sivustoja yhdistää yksi asia: helppous. Aikakausilehtiä ja muotikuvastoja selatessa tietää kyllä mistä ja miten tuotteen saa, kunhan kirjoitat tilauksesi pienelle paperinpalaselle, menet tietokoneelle tai kaivat erikseen liikkeen yhteystiedot esille. Täysin eri asia on klikata houkuttelevaa mekkoa tai sohvaa ja päästä suoraan sen verkkokauppaan tai saada asiakaspalvelija langanpäähän. Mukava bonus on päästä testaamaan liikkeen A sohvaa liikkeen B nojatuolin kanssa virtuaalisesti ilman kilometrien ajoa liikkeestä toiseen.

Toimijat yhdessä pyrkivät vähentämään askeleita oston tekoon koko ajan, ja kun palveluntarjoajat yhdistävät voimansa suuriin brändeihin, on lopputuloksena odotettavissa käytäntöjä joita muut lähtevät kopioimaan. Onko teillä jo käytössä interaktiivinen katalogi vai laitetaanko iPadiin kopiot printtimainoksesta?

Nimimerkillä

 ”Ikean tabletti-katalogia odotellessa”

Masa vs. William - taistelu Googlen hakumääräherruudesta

Viime päivinä ei ole voinut välttyä huomaamatta uutisointia liittyen Matti Vanhasen ihmissuhteisiin tai Prinssi Williamin kihlaukseen. Koska suuri osa sekä offline- että online-median lukijoista etsii lisätietoja netistä, iltapäivälehtien uutisointi vaikuttaa välittömästi ihmisten hakukäytökseen. Googlen Insights for Search-työkalun avulla näkee miten eri avainsanojen hakumäärät ovat kehittyneet. Jännittävästi hakutermien "Prinssi William" (punainen käyrä) ja "Perheyritysten liitto" (sininen käyrä) indeksoidut hakumäärät ovat tällä hetkellä tasoissa! Saadaanko Willisistä irti vielä jotain vai viekö tämänpäiväinen Seiska-uutisointi Kataisen yhteyksistä Perheyritysten liiton työntekijään käyrän aivan uudelle tasolle?

Koska hakutulossivujen listaukset päivittyvät dynaamisesti, yritysten työntekijöihin liittyvät uutiset näkyvät nopeasti hakutulosivuilla - vaikka ne eivät välttämättä suoraan yrityksen toimintaa koskisikaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on se, että Vanhasen ja hänen alaisensa väitetty suhde on jo hiipinyt perheyritysten liiton hakutulossivulle Googlessa. Hakutermillä "perheyritysten liitto" tulevista hakutuloksista jo yli puolet (60%) koskee Matti Vanhasen yksityisyyselämää. Microsoftin hakukone Bing on hieman armollisempi, siellä hakutuloksista 40% liittyy ko. asiaan.

Maineenhallinnan kannalta hakukoneiden hallinta on elintärkeää. Tästä on hyvänä esimerkkinä se, että vaikka Marlboro on todistetusti syöpävaarallinen tuote, Google.comissa ei kahdelle ensimmäiselle hakutulossivulle nouse ainoatakaan brändille negatiivista linkkiä. Tämä ei ole sattumaa, vaan hyvä esimerkki siitä, miten hakukoneoptimoinnilla voidaan tehdä maineenhallintaa. Millainen sinun yrityksesi maineenhallintastrategia on?

Google Instant "sensuroi" hakutulossivuja - katso musta lista!

Google Instant on Googlen uusi palvelu, jolla hakukoneen käyttäjä näkee heti ehdotettuja hakutuloksia kirjoittaessaan etsimäänsä sanaa. Palvelu ei toistaiseksi ole käytössä vielä suomenkielisenä, mutta sitä voi testata Google.comissa.

On kuitenkin sanoja, joilla mitään hakutuloksia ei tule; yksi tällainen koostelista löytyy Hacker Quarterlyn verkkosivuilta. Sivuilta löytyvän listan hakusanassa oleva iso kirjain merkitsee kohtaa, missä hakutulosten näkyminen katkeaa (ennen enterin painamista). Listalta löytyy...no, ei kovinkaan yllättäen k-18-henkisiä hakusanoja. Mutta myöskään erityisiä kansanryhmiä ei saa vihata, mutta aseita saa etsiä. Miten nämä sanat ovat listalle päätyneet?

Haluaako Google tarjota vaihtoehtoja "pahoille sanoille"? Ohjaako Google viattomia, värisyttimiä hakevia nuoria ulkoilun (Vibram Five Fingers) tai musiikkiharrastuksen (Vibrato) pariin kovemman kaman sijasta? Sillä kun hakupalkkiin lyö tietyn aikuisten leikkikaluihin viittaavan V-alkuisen hakusanan viimeisenkin R-kirjaimen, hakutulossivu muuttuu tyhjäksi. Ja tällöin näyttää erehdyttävästi siltä, ettei hakutuloksia tälle sanalle ole. Samoin hakemassa sanalla "sex", tulee pelkkiä Sinkkuelämä-leffan (Sex and the City) hakutuloksia ennen enterin hipausta. Kun enteriä painaa, niin saa hiukan erilaisia hakutuloksia.

Tällaisten päätösten takana on kuitenkin aina arvoja. Kuka tietää, ettei hakutulossivuja näytettäisi esimerkiksi yrityksiltä, jotka ovat hallitusten kannalta epäilyttäviä? Tai muun valtaapitävän tahon <tähän voit syöttää haluamasi foliohattuteorian>.

Olisi mielenkiintoista nähdä Googlen sensurointilista. Millä perusteilla sanat tänne päätyvät? Onkohan Googlella erityisiä insinöörejä, jotka roikkuvat päivät pitkät irkissä ja aikuisviihdesivustoilla ja poimivat pahimmat termit listalle?

Facebook-huuma menee ohi

Talouselämä uutisoi viime viikon numerossaan kuinka Facebook on ohi menevä huuma ja oikeastaan ihmiset haluavat jo lopettaa tilinsä. Muistan lukeneeni samanlaisia uutisia vuoden 2008 alussa, jolloin Facebookin Suomi-ryhmään liittyi enää tuhat ihmistä päivässä edellisen syksyn seitsemän tuhannen sijaan.

Artikkeli sisältää useita kohtia, jotka antavat vahvasti olettaa, ettei kyseinen toimittaja ole koskaan rekisteröitynyt Facebookiin. Jutun tyyli oli ulkopuolisen näkymä siihen, mitä hän kuvittelee Facebookin olevan. Juttu sisälsi myös useita faktavirheitä tai vanhentunutta tietoa. Esimerkiksi Facebookiin rekisteröityneiden suomalaisten lukumäärän sanottiin olevan hieman yli miljoonan, kun oikeasti viimeisen kuukauden aikana facebookia käyttäneiden lukumäärä on Facebookin tietojen mukaan hieman yli 1,8 miljoonaa. Tämän tiedon muuten saa ihan suoraan Facebookista ilman lehdistöosaston kontaktointia, millä tavalla toimittaja oli lukunsa hankkinut.

Jokaisella on oma tyylinsä käyttää Facebookia ja siksi sellaisen, joka ei siellä ole enemmän tai vähemmän aktiivisesti, on varmasti hankala hahmottaa miksi kukaan sinne tietojansa haluaisi laittaa. Salmenkiven Samin pari vuotta sitten lanseeraaman turisti/asukki-jaon mukaisten turistien voi olla hankala ymmärtää asiaa, jollei ole päässyt yhteisöön sisään. Toisaalta yhteisön monimuotoisuuden vuoksi myös markkinoijien on vaikea miettiä miten tuota 1,8 miljoonan massaa voisi käyttää hyväkseen. Perinteiset markkinoinnin lait eivät enää pädekään.

Eikä mitään oikotietä onneen taida ollakaan. Kaikki lähtee loppujen lopuksi vuoropuhelusta. Sekä markkinoijan että kuluttajan täytyy voittaa vuoropuhelussa.

Yhdessä asiassa toimittaja oli kuitenkin oikeassa: Facebook-huuma menee todellakin ohi. Markkinointi-puolella ollaan jo tajuttu, että Facebookissakin markkinointi on raakaa työtä. Kimalteet ovat karisseet pois ja yhteisömarkkinointiakin on alettu tehdä niin kuin pitääkin: tavoitteet edellä.

Verkkokaupasta kivijalan ovipumpun laulattaja

Jaakko Hallavuo Smilehousesta puhui Verkkokauppa2010-seminaarissa 16.3.2010 monikanavaisuudesta kaupan kasvun elinehtona. Hän painotti asiakaskohtaamisten merkitystä kaikissa niissä kanavissa, missä asiakas tekee ostopäätöksiä. Tämän vuoksi on turha nähdä verkkokauppaa erillisenä liiketoimintaratkaisuna, vaan paremminkin tapana palvella asiakasta myös verkossa, vaikka ostos tapahtuisikin reaalimaailman myymälässä.

 

Hallavuon mukaan yli 80 % aktiivisista netinkäyttäjistä asioi verkossa säännöllisesti, ja menee myymäläänkin netin kautta; Yhdysvalloissa on tutkittu että web-vaikutteinen kuluttajakauppa olisi jopa 4 kertaa puhdasta verkkokauppaa suurempaa. Kun kuluttajaverkkokaupan arvo Suomessa oli vuonna 2008 4,5 miljardia euroa ja ulkomaille ostoksista valui Hallavuon arvion mukaan noin neljännes, niin tämän laskelman mukaan verkkokauppa olisi hyödyttänyt kivijalkakauppaa jopa 12 miljardin euron arvosta.

 

Millä aseilla suomalaiset kauppiaat pistävät sitten kampoihin ulkomaalaisille verkkokaupoille? Hallavuo korostaa sellaisten asioiden merkitystä, mitä ulkomaisten kilpailijoiden on hankalaa tai kallista tehdä. Esimerkiksi sitä että tuotteita voi käydä hypistelemässä myymälässä ja palautus- sekä huoltoasiat hoituvat myös paikan päällä asiakkaan niin halutessa. Hallavuon mukaan menestymisen avain on opettaa asiakkaat arvostamaan tällaisia palveluja - vaikka ne eivät olisikaan tällä hetkellä sellaisia, minkä mukaan kaupan valinta tehdään. Verkon kasvava sosiaalisuus lisää vertaissuosittelun ja laadun merkitystä - myös kivijalkakauppaa valitessa.

 

Päivittäistavarakaupan osalta verkkokauppa on vielä aivan minimaalista. Seminaarin tauolla juttelin erään K-ryhmässä vaikuttavan henkilön kanssa, ja pohdimme sitä, missä ruokakauppa on netin suhteen vuosien kuluttua. Itse ainakin arvostaisin palvelua, missä saisin pesuaineet, vessapaperit ja muut vastaavat tuotteet kotiini säännöllisin väliajoin. Tällaisten tuotteiden ostaminen ei juurikaan tuota mielihyvää, mutta niiden puuttuminen tuottaa mielipahaa. Jos jokin päivittäistavarakauppaketju tarjoaisi minulle verkkotilauksella tällaisen palvelun sujuvasti ja täsmällisestii, saattaisi asiointini suuntautua useamminkin heidän putiikkinsa; nyt valitsen lähikauppani lähinnä sillä perusteella, missä minua huvittaa juuri tänään käydä.

Sopeutuvatko aivomme digiaikaan?

Tiede-lehden numerossa 3/2009 käsitellään digiajan vaikutuksista aivoihin. Gary Smallin ja Gigi Vorganin artikkelissa "Joko sinulla on teknoaivot" mietitään, miten digimaailmassa eläminen vaikuttaa aivojen kehitykseen.

Small kertoo tutkimuksesta, jossa he seurasivat magneettikuvauksen avulla sitä, mitä aivoissa tapahtuu Google-haun aikana. Small ja muut tutkijat koostivat kaksi ryhmää: toinen koostui "diginoviiseista" ja toinen kokeneiksi tietokoneenkäyttäjistä. Molempien ryhmien aivot kuvattiin, ja sen jälkeen ryhmien jäseniä pyydettiin tekemään nettihakuja tunnin päivässä seuraavien viiden päivän ajan. Tämän jälkeen magneettikuvaus toistettiin.

Nettimaailmaa jo aiemmin tunteneilla aktivoitui tietty aivojen hermoverkon osa otsalohkon etuosan vasemmalla laidalla, kun digitumpuloilla tällä alueella näkyi toimintaa vain niukasti tai ei lainkaan. Toisaalta jo lyhyellä harjoittelulla näkyi muutoksia aivotoiminnassa; toisen kuvauskerran jälkeen noviiseilla huomattiin aivojen aktivoituneen nettikonkareiden tavoin. Vain viisi tuntia riitti siis tekemään muutoksia aivosolujen linkittymiseen.

"Kyseinen aivoalue toimii päätöksenteossa ja mutkikkaan informaation yhdistämisessä, ja sen arvellaan säätelevän myös aistimusten ja ajatusten yhteispeliä sekä työmuistia. Kuulostaa juuri sopivalta paketilta nettihaun hallintaan", Small kommentoi.

Smallin mukaan elämme jatkuvassa puolitarkkaavaisuuden tilassa; olemme joka hetki valmiita hyppäämään kesken sähköpostin kirjoittamisen vastaamaan meseviestiin tai reagoimaan Spotify-mainoksiin. Tämä saattaakin johtaa stressin uuteen muotoon, "teknoburnoutiin". Toisaalta aivot virittyvät uuteen maailmaan; tutkija Pam Briggs havaitsi että terveystietoja etsiessään nettisurffailijat silmäilivät kutakin hakutulosta keskimäärin kaksi sekuntia. Briggs huomasi, että olennaista tietoa sisältäviin lähteisiin keskityttiin kuitenkin kauemmin kuin muihin hakutuloksiin.

Kun aivomme muuntuvat digiaikaan sopiviksi, niin ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja kommunikaation käytetyt hermoyhteydet surkastuvat kasvokkaisen toiminnan vähentyessä. Siispä seuraavassa tylsässä palaverissa istuessasi voit ajanhukan sijaan ajatella huoltavasi aivojasi.

Miksi suomalaisyritykset eivät ymmärrä hakukonemainontaa?

Viestintätoimisto Soprano tiedottaa, että yritykset eivät ymmärrä hakusanamainontaa, ja että puolessa suomalaisista yrityksistä ei vielä tehdä hakusanamainontaa. Itsekin hakusanamainontakielteisiin asenteisiin törmänneenä olen miettinyt usein sitä, miksi tämä ala on osalle yrityspäättäjistä kovin haastava ymmärrettävä.

Toisaalta on turha puhua pelkästään SEM-alan pulmista, sillä ymmärrettävyyden ongelma koskee koko digimarkkinointialaa. Kenttä muuttuu hyvin nopeasti; juuri kun yritykset ovat oppineet mitä bannerikampanja käytännössä tarkoittaa, pitäisi jo tietää mitä se sosiaalinen media on. Googlen valta-asema hakukoneissa voi olla 2 vuoden päästä so 2010, tai sitten ei. Samoin Facebookin on voinut korvata joku toinen palvelu, jonka perässä kaikki sitten juoksevat. 

Digitaalinen markkinointi on toimintakenttänä hyvin epämääräinen. Jos mietitään erovaisuuksia mitä on esimerkiksi pienen, 300e/kk kuluttavan hakukonemainoskampanjan ja suuren, digitaalisen palvelukonseptin rakentamisen välillä, niin aika- ja resurssiasteikolla nämä ovat aivan ääripäitä. Silti ne voivat markkinointipäättäjälle olla "niitä internet-juttuja" jotka niputetaan kaikki yhteen koosta ja tyypistä riippumatta.

Vaikka Suomessa tehdään miljoonia Google-hakuja päivässä, ei yksinkertaista hakukonetta koeta mahdolliseksi myyntikanavaksi. Onkin aivan turha puhua CTR:stä ja CPC:stä, mikäli asiakas ei koe Googlea potentiaaliseksi välineeksi löytää lisää ostajia.

Kuitenkin jokainen hakusanamainontaan käytetty euro tuo kuitenkin ainakin kontaktin yrityksen kotisivuille (tai kampanjasivustolle, minne hakija nyt halutaankin ohjata). Ja toivottavasti sitoutuminen on pinnallista kontaktia syvempää - sivustolla vietettyä aikaa, yhteydeottopyyntö tai selkeästi $$$ tuova ostos verkkokaupasta. Olen Auvisen kanssa samaa mieltä, useampi yritys saisi kyllä mitata sivujensa kävijöitä jonkin kävijänseurantaohjelman avulla (esimerkiksi Google Analytics tai Snoobi). Tämän avulla verkkomainonnasta saataisiin tosiaan entistä tehokkaampaa.

Sopranon tutkimuksen mukaan 62% vastanneista yrityksistä käyttää hakusanamainontaan alle 500e/kk. Liekö vastaajatyyppi painottunut pienyrityksiin, sillä Säkylän konepajaa suurempien yritysten kannattaa hakusananamainontaan lähteä kyllä suuremmilla panostuksilla kuin 6000€ vuodessa.

Pinnan alla huomaa kuitenkin selkeästi, että kyse on pelkkää hakusanamainontaa suuremmista asioista - digitaalisista viestintästrategioista ja vielä suuremmassa mittakaavassa siitä mitä yritykset yleensä digimaailmassa tekevät. Osaavatko yritykset valjastaa bittivirran palvelukanavakseen? Suuri osa suomalaisista yrityksistä astuu digiaikaan vielä selkeästi haparoiden, ja yritysten digitaaliset strategiat saattavatkin olla 2010-luvun suurin liiketoiminnallinen haaste.

Yhteisöllisyys tulevaisuuden tuotekehityksen avaimena: Case Nokia

Nokian Jussi Mäkinen - titteliltään Marketing Manager, Lead User -  puhui Activearkin seminaarissa 12.11.2009 yhteisöllisyyden hyödyntämisestä tuotekehityksessä. Nokia on hyödyntänyt käyttäjäyhteisöä esimerkiksi N900:n kehityksessä. N900 käyttää ohjelmistonaan Maemoa, joka on avoimen lähdekoodin ohjelmisto, ja hakkerit (Mäkinen puhuu mieluummin hakkereista kuin nörteistä) ovat kehittäneet Maemoa yhteistyössä Nokian kanssa.
 
Mäkinen lähti kehittämään yhteisöllisyyttä gradunsa pohjalta.
 
"Olin kiinnostunut siitä miten hakkerit muuntelivat pelikonsoleita paremmin sopivaan omaan käyttöön ja samalla innovoivat laitteiden kehittäjien bisnesmalleja vastaan (tätä kutsutaan jossain kirjallisuudessa "parasiittiseksi innovoinniksi"). Muutamien keissien kautta näytti siltä että mitä enemmän hakkerit tuotteita muuntelivat, sitä paremmin ne menestyivät markkinoilla ja mikä kaikista mielenkiintoista, pelikonsolitekijöiden oma tuotekehitys näytti seuraavan hakkereiden innovaatioita pienellä vuoden tai parin viiveellä."
 
Mäkisen kiinnostus Nokiaa kohtaan heräsi yrityksen tuotua samaan aikaan markkinoille 770 Internet Tabletin, päätteen joka avulla pääsi nettiin. Hän huomasi sen kiinnostavan hakkereita, ja lähti myymään tutkimusideaa Nokialle seurattuaan ensin tuotekehitystä yrityksen ulkopuolelta. Hän halusi selvittää, olisiko kehitys rinnasteinen pelikonsoleihin - Mäkisen mukaan hakkereiden kiinnostus tuotteeseen ennakoi sen menestystä markkinoilla. Hän myös totesi asian olevan näin.
 
Mäkinen alkoi jäljittää hakkereita graduaan varten.
 
"No hauska tarina näistä hakkereista [- -] oli että muutamat niistä itse asiassa olivat töissä Nokialla mutta hakkeroivat vapaa-aikanaan sitten näitä applikaatioita jotka rikkoivat tai olivat ns. "reverse-engineering"  tavalla tehtyjä peliemulaattoreita tai IM-clientteja. Nämä toivat sellaisia toiminnallisuuksia tuotteisiimme jota Nokia ei voisi tehdä ilman että maksaisimme niiden käyttöoikeuksista erikseen. Se nimenomainen havainto että nämä tyypit olivat Nokian palveluksessa sopi Tanja Kotron Hobbismi-tutkimusten kanssa hyvin yksiin sillä hobbismi perustui siihen että työntekijöiden oma harrastuneisuus vaikuttaa vahvasti tuotekehitysprosessiin."
 
Hobbismilla tarkoitetaan työntekijöiden omaa harrastuneisuutta ja Tanja Kotro on tutkinut sitä Suunnon kohdalla. Avoimen lähdekoodin ohjelmistot ovat saatavilla kaikille, myös yrityksen kilpailijoille. Silti Mäkinen luottaa siihen, että se koituu pitkällä tähtäimellä Nokian eduksi.
 
"Nokialla ja meidän Maemon kanssa tuotekehitys hakkerien kanssa alkoi hyvin luonnollisesti koska laite perustuu Linuxiin joka on avoin kaikenlaiselle muuntelulle. Yhteistyö meidän käyttäjä/kehittäjäyhteisön kanssa on siis ns. rakennettu tuotteeseen sisään eikä ilman sitä tuotetta pystyttäisi edes tekemään. Tämä tekee tuotteesta siis fundamentaalisti hyvin erilaisen kuin esim. kilpailijamme tuotteet. Kuitenkin se innovointi, joka omasta mielestäni on sitä kaikista mielenkiintoisinta ja jopa hedelmällisintä, tapahtuu kun hakkerit innovoivat meidän omia tai muita alalla olevia vakiintuneita ansaintamallejamme vastaan, sillä näissä ideoissa ja keksinnöissä on uuden ajattelun siemen. Tämänkaltaisten innovaatioiden kääntäminen luomaan täysin uusia liiketoimintamalleja on taiteenlaji jonka luomista olen itse ollut vahvasti ajamassa”  

Käytännön tasolla Mäkinen vetää myös co-creation-projekteja, jossa hakkerit ja muut edelläkävijät kehittävät yhdessä Nokian tuotepäälliköiden sekä designereiden kanssa uusia tuotekonsepteja ja ratkaisuja. Maemo-projekti onkin ollut monessa mielessä pilottihenkinen projekti Nokialle.
 
"Maemo-organisaatio Nokian sisällä oli kyllä mahtava paikka päästä mukaan aikaisessa vaiheessa, koska siellä monia juttuja tehtiin ensimmäistä kertaa. Samalla oltiin aika avoimia uusiinkin kokeiluihin joten sinänsä mitään erityisen suuria haasteita ei ollut, kunhan ei itse antanut periksi jos jotain halusi tehdä."
 
Mäkinen kommentoi, että käyttäjäyhteistyöstä on apua erityisesti uuden luomisessa ja hän näkee markkinoinnin ja tuotekehityksen olevan saumattomasti liitossa.
 
"Monissa organisaatioissa kuten Nokialla tehdään hyvin paljonkin perinteistä käyttäjätestausta, jossa validoidaan jo tehtyjä ratkaisuja, mutta on ymmärrettävä että tämä on täysin erilainen asia kuin luoda uutta käyttäjien kanssa. Molempia tarvitaan mutta markkinoinnin tehtävä on nimenomaan olla tässä co-creationissa eli uuden luonnissa mukana. Itse sanoisin että organisaatiolta se vaatii nimenomaan sitä että tuotemäärittelyfunktiossa (product management) on mukana myös markkinoinnillista osaamista eikä niin että markkinoijat työskentelevät vain ja ainoastaan omassa markkinointifunktiossa. Tuotemäärittelyfunktion johdolla pitää siis olla pelisilmää ottaa markkinointi mukaan ja samalla olla avoin myös organisaation ulkopuolelta tuleviin ideoihin. "
 
Tulevaisuudessa Mäkinen näkee että yhteistyön käyttäjien kanssa kasvamaan yritysmaailmassa. Mutta haasteeksi hän kokee juuri oikeiden verkostojen löytymisen.
 

"Nokian tietokoneiden kaltaisten tuotteiden kohdalla en itse usko "crowd-sourcing" malliin  jossa tuotekehitys ulkoisestaan "massoille" vaan enemmän uskon että tuotekehitykseen pitää saada ulkopuolista osaamista niiltä edelläkävijöiltä (ns. Lead User) jotka pystyvät tuhoamaan vanhaa keksimällä jotain uutta. Haastavaksi homman tekee se että tarvitaan paljon näkemystä ja visiointikykyä jotta edelläkävijäkäyttäjät ja hakkeri-innovaatiot löydetään massojen seasta puhumattakaan siitä että näin löydetyt ideat osataan tuotteistaa ja markkinoida oikein. Toisaalta ne toimijat jotka tämän kaiken osaavat, tulevat uskomani mukaan kehittämään tuotteita ja palveluita jotka radikaalisti muuttavat markkinoita."

Niin, minne tulevaisuus vie markkinoinnin ja tuotekehityksen? Useissa yrityksissä ajatellaan valitettavasti edelleen niin, että "me tehdään tämä tuote" ja "myykää te se". Ilman että kukaan on kysynyt kuluttajalta, haluaako hän tällaista tuotetta. Siksi olisi hyvä avata korvat ja kuunnella, mitä kiinnostuneet käyttäjät kuiskivat.

Jussi Mäkinen Twitterissä: http://twitter.com/luovanto

(Kursivoidut tekstit ovat sähköpostilla tehdystä Mäkisen haastattelusta.)

Google Wave tuli - mitä sitten?

Google Waven tuloa hehkutettiin blogeissa ympäri maailmaa ja kaikki jäivät kuolaten odottamaan kutsuja sinne. Nyt yhä useammalla alkaa olla aaltotili, mutta tuntuu, että Wave ammottaa edelleen tyhjyyttään.

Muiden kanssa keskusteltaessa toistuvat samat teesit:

- Joo, kävin kokeilemassa, mutta kun eihän siellä ollut ketään kavereita

- Näytti hienolta kun näkee reaaliaikaisesti mitä toinen kirjoittaa

- Ihan jees, mutta mitä tällä pitäisi oikein tehdä?

Itse mietin vähän samaa. Jostain syystä ajattelin, että Wave olisi ns. Gmailin korvaaja, mutta ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että nämä kaksi toimivat ennemminkin rinnakkain. Eli tulee jälleen yksi paikka, josta käydä tarkistamassa olisiko joku lähettänyt minulle viestin (eli aallon).

Ehkä kyse on siitä, etten osaa käyttää Wavea. Varmasti sinne pystyisi vähintään ohjaamaan kaikki Gmailin postit. Toisaalta, kun omaan Gmail-boxiini ohjautuu jo nyt mailit useista osoitteista, saisi tällainen lisäohjaus varmasti jonkin pakan sekaisin. Enkä oikeastaan edes jaksa ruveta säätämään wavea niin kauan kuin siellä ei ole enempää porukkaa.

Muiden tekemistä ja kehitystyötä on tietysti aina helppo kritisoida, mutta itse olisin tehnyt wavesta Gmailin evoluution siten, että kaikki Gmailissa ollut tieto siirtyisi samantien Waveen (siis muutkin kuin osoitekirjan yhteystiedot) ja Waven mahdollisuuksia voisi sitten alkaa käyttämään hyväkseen pikkuhiljaa, kun niille löytää käyttöä. Nyt on edetty hieman suomalaisen insinöörityön kaltaisesti: "kun vain keksimme hienon teknologian niin kyllä ihmiset varmasti alkavat sitä käyttämään".

Tai ehkä en vain tajua Waven hienoutta. Kertokaa viisaammat minulle.