DigiTalikko

Voittaako lumiukko joulupukin?

Twitteristä haetaan aina välillä erilaisia trendejä sen mukaan kuinka paljon ihmiset niistä kirjoittavat. Englantilainen digipaja Twentysix on käynnistänyt tutkielman siitä mikä tämän joulun ydinsanoma loppujen lopuksi on: kaupallisuus, joulumieli, uskonto vai onko kenties lama vienyt meiltä kaikilta fiilikset. Joulupukki edustaa kaupallisuutta, lumiukko joulumieltä, Jeesus tietysti uskontoa ja ärmynaama lamaa. Lumiukko on tällä hetkellä johdossa, mutta jouluun on toki vielä aikaa...

http://www.christmastweets.co.uk/

(Via Trendwatch)

Facebookissa massaa, fanisivuilla rippeitä

Facebook rantautui Suomeen pari vuotta sitten ja viime vuodesta lähtien markkinoijat ovat kuumeisesti miettineet, että siellähän meidänkin pitäisi olla ja miten siellä nyt sitten pitäisi olla. Monet ovatkin luoneet fanisivuja, tehneet sovelluksia, käyttäneet sosiaalisia mainoksia ja jääneet odottamaan sosiaalisen median ihmetuloksia. Harva on kuitenkin onnistunut.

Fanisivut tulivat Facebookissa mahdollisiksi suunnilleen samaan aikaan kun ilmiö saapui rytinällä Suomeen. Sysomos tutki tänä syksynä maailman laajuisesti noin 600 000 fanisivua ja teki niistä omat johtopäätöksensä:

• Fanisivuilla on keskimäärin 4 596 fania
• Vain neljällä prosentilla fanisivuista on yli 10 000 fania
• Vain 23 prosentilla sivuista on yli 1 000 fania
• Se, kuinka usein ylläpitäjät päivittävät sivustoa, ei korreloi yhteen fanimäärän kanssa
• Eniten sivuja on non-profit -kategoriassa, kun suosituimmat sivut taas löytyvät viihteen ja tuotteiden puolelta

Ei ole siis helppoa tehdä suosittua fanisivustoa. Sivuston luominen ja lanseeraus vaativat maksettua mainontaa siinä missä muutkin lanseeraukset. Sosiaalinen media ei siis olekaan sama kuin ilmainen media. Tätä on toistettu usein, mutta siitä on jälleen hyvä muistuttaa.

Keskustelin viime viikolla Facebookin Suomesta vastaavan myyntimiehen kanssa ja hän antoi pari nyrkkisääntöä siihen, kun lähdetään luomaan fanisivuun perustuvaa yhteisöä.

• Sivu kannattaa tehdä ensin varsin yksinkertaiseksi ja täydentää sitä sitten jatkuvasti.
• Sivulle pitää saada tietty kriittinen massa ennen kuin sitä voi toden teolla alkaa käyttää markkinointitarkoituksiin. Tämä kriittinen massa on hänen mukaansa 5000 fania.
• Kun ihmiset on saatu liittymään sivulle, heille tulee tarjota relevanttia informaatiota. Tämä voi olla tarjouksia tai vain exclusiivista informaatiota. Kaikki toki riippuu markkinoitavasta tuotteesta.
• Myös sovelluksia tehdessä tuo kriittinen massa olisi hyvä olla olemassa etukäteen. Sovellukset eivät tuo faneja sen enempää kuin muukaan sisältö.
• Sivuja ei kannata pitää liikaa sillä niiden hallitseminen menee hankalaksi. Kannattaa pitää yksi sivu pääbrändille ja tarvittaessa sitten muutama sivu tärkeille alakategorioille. Yhdellä sivulla pärjää usein paremmin kuin kymmenellä.

Sivujen kanssa tarvitsee kuitenkin olla hereillä. Facebook muuttaa sääntöjään niin usein, ettei kuulemma sen työntekijätkään pysy aina perässä viimeisimmistä käänteistä. Kuitenkin esim. kilpailujen ja sovellusten kanssa kannattaa kahlata säännöt läpi, ettei vahingossa astu johonkin sääntöviidakon kuoppaan.

Kaiken kaikkiaan Facebook kuitenkin tarjoaa parhaimmillaan erinomaisen mahdollisuuden luoda oma viestintäkanavat potentiaalisimpaan kohderyhmään. Sinne, kuten muihinkin sosiaalisiin medioihin, pitää kuitenkin lähteä suunnitelmallisesti.

Yhteisöllisyys tulevaisuuden tuotekehityksen avaimena: Case Nokia

Nokian Jussi Mäkinen - titteliltään Marketing Manager, Lead User -  puhui Activearkin seminaarissa 12.11.2009 yhteisöllisyyden hyödyntämisestä tuotekehityksessä. Nokia on hyödyntänyt käyttäjäyhteisöä esimerkiksi N900:n kehityksessä. N900 käyttää ohjelmistonaan Maemoa, joka on avoimen lähdekoodin ohjelmisto, ja hakkerit (Mäkinen puhuu mieluummin hakkereista kuin nörteistä) ovat kehittäneet Maemoa yhteistyössä Nokian kanssa.
 
Mäkinen lähti kehittämään yhteisöllisyyttä gradunsa pohjalta.
 
"Olin kiinnostunut siitä miten hakkerit muuntelivat pelikonsoleita paremmin sopivaan omaan käyttöön ja samalla innovoivat laitteiden kehittäjien bisnesmalleja vastaan (tätä kutsutaan jossain kirjallisuudessa "parasiittiseksi innovoinniksi"). Muutamien keissien kautta näytti siltä että mitä enemmän hakkerit tuotteita muuntelivat, sitä paremmin ne menestyivät markkinoilla ja mikä kaikista mielenkiintoista, pelikonsolitekijöiden oma tuotekehitys näytti seuraavan hakkereiden innovaatioita pienellä vuoden tai parin viiveellä."
 
Mäkisen kiinnostus Nokiaa kohtaan heräsi yrityksen tuotua samaan aikaan markkinoille 770 Internet Tabletin, päätteen joka avulla pääsi nettiin. Hän huomasi sen kiinnostavan hakkereita, ja lähti myymään tutkimusideaa Nokialle seurattuaan ensin tuotekehitystä yrityksen ulkopuolelta. Hän halusi selvittää, olisiko kehitys rinnasteinen pelikonsoleihin - Mäkisen mukaan hakkereiden kiinnostus tuotteeseen ennakoi sen menestystä markkinoilla. Hän myös totesi asian olevan näin.
 
Mäkinen alkoi jäljittää hakkereita graduaan varten.
 
"No hauska tarina näistä hakkereista [- -] oli että muutamat niistä itse asiassa olivat töissä Nokialla mutta hakkeroivat vapaa-aikanaan sitten näitä applikaatioita jotka rikkoivat tai olivat ns. "reverse-engineering"  tavalla tehtyjä peliemulaattoreita tai IM-clientteja. Nämä toivat sellaisia toiminnallisuuksia tuotteisiimme jota Nokia ei voisi tehdä ilman että maksaisimme niiden käyttöoikeuksista erikseen. Se nimenomainen havainto että nämä tyypit olivat Nokian palveluksessa sopi Tanja Kotron Hobbismi-tutkimusten kanssa hyvin yksiin sillä hobbismi perustui siihen että työntekijöiden oma harrastuneisuus vaikuttaa vahvasti tuotekehitysprosessiin."
 
Hobbismilla tarkoitetaan työntekijöiden omaa harrastuneisuutta ja Tanja Kotro on tutkinut sitä Suunnon kohdalla. Avoimen lähdekoodin ohjelmistot ovat saatavilla kaikille, myös yrityksen kilpailijoille. Silti Mäkinen luottaa siihen, että se koituu pitkällä tähtäimellä Nokian eduksi.
 
"Nokialla ja meidän Maemon kanssa tuotekehitys hakkerien kanssa alkoi hyvin luonnollisesti koska laite perustuu Linuxiin joka on avoin kaikenlaiselle muuntelulle. Yhteistyö meidän käyttäjä/kehittäjäyhteisön kanssa on siis ns. rakennettu tuotteeseen sisään eikä ilman sitä tuotetta pystyttäisi edes tekemään. Tämä tekee tuotteesta siis fundamentaalisti hyvin erilaisen kuin esim. kilpailijamme tuotteet. Kuitenkin se innovointi, joka omasta mielestäni on sitä kaikista mielenkiintoisinta ja jopa hedelmällisintä, tapahtuu kun hakkerit innovoivat meidän omia tai muita alalla olevia vakiintuneita ansaintamallejamme vastaan, sillä näissä ideoissa ja keksinnöissä on uuden ajattelun siemen. Tämänkaltaisten innovaatioiden kääntäminen luomaan täysin uusia liiketoimintamalleja on taiteenlaji jonka luomista olen itse ollut vahvasti ajamassa”  

Käytännön tasolla Mäkinen vetää myös co-creation-projekteja, jossa hakkerit ja muut edelläkävijät kehittävät yhdessä Nokian tuotepäälliköiden sekä designereiden kanssa uusia tuotekonsepteja ja ratkaisuja. Maemo-projekti onkin ollut monessa mielessä pilottihenkinen projekti Nokialle.
 
"Maemo-organisaatio Nokian sisällä oli kyllä mahtava paikka päästä mukaan aikaisessa vaiheessa, koska siellä monia juttuja tehtiin ensimmäistä kertaa. Samalla oltiin aika avoimia uusiinkin kokeiluihin joten sinänsä mitään erityisen suuria haasteita ei ollut, kunhan ei itse antanut periksi jos jotain halusi tehdä."
 
Mäkinen kommentoi, että käyttäjäyhteistyöstä on apua erityisesti uuden luomisessa ja hän näkee markkinoinnin ja tuotekehityksen olevan saumattomasti liitossa.
 
"Monissa organisaatioissa kuten Nokialla tehdään hyvin paljonkin perinteistä käyttäjätestausta, jossa validoidaan jo tehtyjä ratkaisuja, mutta on ymmärrettävä että tämä on täysin erilainen asia kuin luoda uutta käyttäjien kanssa. Molempia tarvitaan mutta markkinoinnin tehtävä on nimenomaan olla tässä co-creationissa eli uuden luonnissa mukana. Itse sanoisin että organisaatiolta se vaatii nimenomaan sitä että tuotemäärittelyfunktiossa (product management) on mukana myös markkinoinnillista osaamista eikä niin että markkinoijat työskentelevät vain ja ainoastaan omassa markkinointifunktiossa. Tuotemäärittelyfunktion johdolla pitää siis olla pelisilmää ottaa markkinointi mukaan ja samalla olla avoin myös organisaation ulkopuolelta tuleviin ideoihin. "
 
Tulevaisuudessa Mäkinen näkee että yhteistyön käyttäjien kanssa kasvamaan yritysmaailmassa. Mutta haasteeksi hän kokee juuri oikeiden verkostojen löytymisen.
 

"Nokian tietokoneiden kaltaisten tuotteiden kohdalla en itse usko "crowd-sourcing" malliin  jossa tuotekehitys ulkoisestaan "massoille" vaan enemmän uskon että tuotekehitykseen pitää saada ulkopuolista osaamista niiltä edelläkävijöiltä (ns. Lead User) jotka pystyvät tuhoamaan vanhaa keksimällä jotain uutta. Haastavaksi homman tekee se että tarvitaan paljon näkemystä ja visiointikykyä jotta edelläkävijäkäyttäjät ja hakkeri-innovaatiot löydetään massojen seasta puhumattakaan siitä että näin löydetyt ideat osataan tuotteistaa ja markkinoida oikein. Toisaalta ne toimijat jotka tämän kaiken osaavat, tulevat uskomani mukaan kehittämään tuotteita ja palveluita jotka radikaalisti muuttavat markkinoita."

Niin, minne tulevaisuus vie markkinoinnin ja tuotekehityksen? Useissa yrityksissä ajatellaan valitettavasti edelleen niin, että "me tehdään tämä tuote" ja "myykää te se". Ilman että kukaan on kysynyt kuluttajalta, haluaako hän tällaista tuotetta. Siksi olisi hyvä avata korvat ja kuunnella, mitä kiinnostuneet käyttäjät kuiskivat.

Jussi Mäkinen Twitterissä: http://twitter.com/luovanto

(Kursivoidut tekstit ovat sähköpostilla tehdystä Mäkisen haastattelusta.)

Klikkausprosentista konversioon ja takaisin

Hakusanamainonnan kohdalla kysymykseen mikä on hyvä klikkausprosentti (CTR, Click-through-rate, näyttöjen ja napsautusten suhdeluku)on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta.

Mitä klikkiprosentti oikeastaan kertoo? Se kertoo siitä kuinka moni mainoksen nähnyt on klikannut mainosta. Kuinka relevantti tieto tämä on? Mitä se kertoo kampanjasta jos sitä on klikannut joka 5. tai joka 50? Olen itse törmännyt väitteeseen, että 2% klikkausprosentti on jo hyvä (viimeksi wikipediassa, mutta siitäkin puuttui lähde). Mielestäni on mahdotonta sanoa että jokin prosenttiluku olisi yksiselitteisen hyvä - klikkausprosentti vaihtelee huimasti alaan, kilpailutilanteeseen, mainostettavaan tuotteeseen ja mainostekstiin liittyen. Saman yrityksen brändimainoksia voi klikata joka toinen hakija samalla kuin yleistermeillä klikkiprosentti on alle yhden.

Kuitenkin klikkausprosentti kertoo ainoastaan siitä hetkestä, kun hakija siirtyy hakukoneesta yrityksen sivuille. Mitä sen jälkeen tapahtuu?

Kun yrityksen sivustolle on asennettu jokin kävijänseurantajärjestelmä (esimerkiksi Google Analytics tai Snoobi), on mahdollista tarkkailla, mitä sivustolla kävijät tekevät. 

Kävijänseurantajärjestelmien avulla pystytään tutkimaan esimerkiksi sivustolla vietettyä aikaa, sivulatausten määrää sekä välitöntä poistumisprosenttia (eli kuinka moni sivuille tullut on lähtenyt heti pois etenemättä sivustolla sen pidemmälle). Mittareiden painotus vaihtelee kampanjan tavoitteiden mukaan, ja niiden avulla saadaan selville sitä, mitä hakija sivuilla tekee. Nämä mittarit eivät kuitenkaan kerro välttämättä mitään siitä, kääntyykö kampanja kassavirraksi. 

Konversioiden mittaaminen olisikin tärkeää, jos se vain verkkosivujen teknisen toteutuksen ja yrityksen toimialan huomioon ottaen on mahdollista. Ei konversioiden mittaaminen vaadi kuitenkaan verkkokauppaa - minimissään konversio voi olla esimerkiksi yhteystietojen jättäminen.

Toisaalta hakusanamainoskampanja on useimmiten vain yksi osa myyntiprosessia. Vaikka kampanja olisi kuinka hyvä, voi laskeutumissivusto (eli sivu, minne hakusanamainonta johtaa) olla sellainen että konversion tiellä on liian monta askelta. Lisäksi seurannan asettaminen sivuille voi organisatorisista syistä olla mahdotonta.

Näistä syistä johtuen ei kannata hylätä klikkiprosenttia. Sen muutos voi toimia hyvänä indikaattorina kampanjan toimivuudesta; klikkiprosenttia tutkaillen on mahdollista kokeilla esimerkiksi erilaisten mainostekstien toimivuutta. Toisaalta huono klikkiprosentti voi johtua monesta eri tekijästä: sanoilla on paljon kilpailevia mainostajia, mainoksen teksti ei vedä, mainos sijaitsee sivun alalaidassa.

Klikkiprosentti kertoo myös ainoastaan siitä hetkestä, kun hakija on klikannut mainosta. Se ei kerro mitään siitä, jos hakija on nähnyt mainoksen mutta jättänyt klikkaamatta, ja menee myöhemmin yrityksen sivuille mainoksen innoittamana. 

Pitäisikö meidän - sen sijaan että kerromme asiakkaalle mikä on heidän kampanjoidensa klikkausprosentti - kysyä onko ovipumppu laulanut? Sillä loppujen lopuksi ainoa funktiohan hakusanamainonnan tekemiselle on se, että työ kääntyy välillisesti tai suoraan (riippuen siitä onko hakusanamainonnan painopiste brändeissä vai myynnissä)kassavirraksi.

Mitä jäi käteen Markkinointiviestinnän viikolta?

Joskus käy niin, että kun menee seminaariin, niin tärkein herännyt ajatus ei liity juurikaan uuden oppimiseen, vaan enemmänkin oman työn uudelleenjärjestämiseen. Minulle kävi juuri niin kun osallistuin Markkinointiviestinnän viikolle Helsingissä.

Markkinointiviestinnän viikko marssitti lokakuun lopussa Wanhassa Satamassa esille suuren määrän erilaisia tekijöitä. Joukkoon mahtui hyvinkin erilaisia esityksiä; osa keskittyi enemmän caseihin ja osassa oli enemmän markkinointiaiheisiin liittyvää uutta tutkimustietoa. Kuuntelin luentoja sekä tiistaina että keskiviikkona.

Googlen Petri Kokon esitys kiinnosti - ei niinkään yllättävästi - suurta ihmisjoukkoa. Knoppitietona mainittakoon että Petri kertoi YouTuben olevan maailman toisiksi suurin hakukone. Googlen lisäksi kuulijoita kiinnosti sosiaalinen media. Eräänkin tapahtuman ilmoitettiin olevan täynnä 10min ennen esityksen alkua, joka on multitaskaavien markkinointi-ihmisten ajassa iäisyys - siinähän ehtii käväisemään kiinnostavalla ständillä, lukemaan sähköpostit sekä käymään tupakalla, eikö? (Eipä hätää, jos aiheet kiinnostavat, hakukoneoptimoinnin sekä sosiaalisen median palveluita saat myös meiltä.)

Kampanjoiden mittaamisesta puhuttaessa korostettiin selkeiden tavoitteiden määrittämistä sekä oikeiden mittareiden valintaa. Pari kuuntelemani casea olisivat saaneet lisätehoa vielä tarkemmilla numeerisilla tiedoilla kampanjoiden tuloksista: "tämän verran yhteydenottoja tietyssä ajassa tuli ennen kampanjaa, tämän verran kampanjan jälkeen". Mittareista puhuttiin hyvin selväkielisesti ja havahduin siihen että täällä omassa pikkuruisessa lokerossamme - jossa CTR, ROIn mittaaminen ja CPA ovat arkipäivää - saatamme täyttää presemme sellaisella lyhenneviidakolla että asiakas on sen nähtyään entistä enemmän ymmällään.

Markkinointiviestinnän viikko muistuttikin minua siitä, että voisimme ilmaista itseämme vieläkin selkeämmin asiakkaan kohdatessamme. Onhan meidän tarkoitus tehdä asiakkaamme elämä helpoksi, ei entistä vaikeammaksi.

ps.

Esitysteknisistä asioista jäi mieleen se, että ainoastaan yhden esityksen jälkeen puhuja kertoi että esityksen saa vielä omaan sähköpostiinsa jättämällä hänelle käyntikorttinsa. Tätä olisi suonut muidenkin hyödyntävän, tuovathan ne myynnille myös suoraan liidejä.

Paikallinen kansainväliseksi

Verkkomainonta ajatellaan usein bannereina erilaisilla sivustoilla ja nykyisin myös sosiaalisen median käyttönä (tosin kukaan ei ole vielä oikein keksinyt miten) yrityksen markkinoinnin välineenä. Verkko toimii kuitenkin myös hyvin loistavien tapahtumien levittäjänäm, tapahtumat kun yleensä aina ovat enemmän tai vähemmän paikallisia, jolloin suurelta yleisöltä kokemus jää kokonaan kokematta. Verkossa olevan dokumentaarisen videon kautta tapahtuma jää elämään pidempään ja leviää kymmen-, sata- tai jopa tuhat kertaa suuremmalle joukolle - tietysti sillä edellytyksellä, että video on sellainen jota halutaan levittää. Siihen taas vaikuttaa tapahtuman luonteen lisäksi myös se, kuinka video on tehty.

Erilaiset tempaukset (kuten housuttomat matkustajat ja joukon pysähtyminen New Yorkin keskusrautatieasemalla) ovat jo tuttua kauraa Ameriikan maalta ja Englannista löytyy hyviä esimerkkejä siitä kuinka tietyt yritykset ovat käyttäneet ilmiötä hyväkseen.

Ilmiö on rantaunut myös tänne pohjolaan, tosin itseäni ainakin ärsyttää seisovien joukossa hyörivät lehtikuvaajat ja tv-uutisten kameramiehet. Ihmisten ilmeitä ei myöskään oltu kuvattu lainkaan eli emme voi tietää miten ihmiset tähän suhtautuivat. Näkyi vain joukko seisovia ihmisiä.

Itselleni uusin versio tapahtui kesällä Tukholmassa. Tämäkin oli tietyllä tavalla ei-kaupallinen tapahtuma, vaikka järjestäjänä olikin paikallinen tanssiseurue, joka varmasti haki tempauksella myös näkyvyyttä itselleen. Ja näkyvyyttä se saikin: tänään katsomiskertoja on jo yli 2,5 miljoonaa

Mitä siis pitää muistaa, jos tällaista alkaa järjestämään

1. Jotta tapahtuma säilyttää yllättävyytensä, pitää yksityiskohtien pysyä pienen piirin hallinnassa. Ei yleisiä tiedotuksia, jotta lehdistö ei tule pilaamaan kaikkea.
2. Koska tapahtumat ovat aina lyhyitä, pitää paikalla olla tarpeeksi videokuvaajia, jotta materiaalia lopulliseen leikkaukseen riittää.
3. Tapahtuma pitää järjestää jossain sellaisessa paikassa, jossa sen näkee kuitenkin tarpeeksi moni.
4. Tempauksen pitää olla sellainen, että se hämmästyttää/ihmetyttää paikalla olevia.
5. Näitä hämmästyneitä ilmeitä kannattaa yrittää saada kuvattua mahdollisimman paljon --> siis lähikuvia.
6. Video tulee leikata tarpeeksi kiinnostavaksi.

Muutakin varmasti on, mutta näillä pärjää jo pitkälle.

Crispin Porter + Bogusky valjasti Twitterin Volkkarille

Twitter on ollut markkinoijien huulilla koko tämän kevään, mutta varsinaisia sovelluksia sen ottamiseksi mukaan mainontaan tai markkinointiin yleensäkin on nähty vielä aika vähän.

Alla ihan hauska versio Volkswagenin kampanjasta, jossa twitter-tunnuksen avulla sinulle suositellaan juuri sinulle sopivaa mallia. Minulle suositeltiin GTI:tä, joka on tietysti aika imartelevaa, mutta osoittaa, ettei Twitter-tilini ehkä kerro minusta sittenkään ihan kaikkea.

Samantyyppistä toimintaa VW harrasti jo Facebookissakin. CP+B on tosiaan uudistanut vanhan kunnon Volkkarinkin verkon uuteen aikaan.

(Vinkki: Into-Digital)

MMS-viestillä lentoliput neljälle

Kadulta bongattu lentokoneen peräsimellä varustettu auto paljastui lähemmällä tarkastelulla olevan osa Lufthansan mobiilikamppista.

Lähettämällä kuvan autosta MMS-viestillä käyttäjä saa paluuviestinä linkin joka ohjaa mobiilisivulle. Sivulla käyttäjän pitää vielä perustella että miksi juuri hän ansaitsisi päästä kolmen kaverinsa kanssa Lufthansan palkintomatkalle Eurooppaan.

Kaiken kaikkiaan ihan hauska idea, itse ainakin aloin fiilistelemään matkalle lähtemistä samalla kun kirjoitin perusteluja miksi juuri minä ansaitsisin ne neljä lentolippua Barcelonaan. Eilisestä lähtien iPhonenkin käyttäjät voivat osallistua kilpailuun kunhan muistavat päivittää uuden käyttiksen joka tukee MMS-viestejä. Tosin autossa olevista teksteistä ei selviä että käyttäjä ohjataan vielä nettisivulle jossa pitää vielä syöttää tiedot ja antaa perusteluja, tämä varmasti pudottaa osan osallistujista pois.

Twitter paljastaa brittien lomasuunnitelmat

Vodafone on lähtenyt viemään viestiä eteenpäin roaming maksuistaansa luopumisesta mielenkiintoisella mashupilla. Palvelun pohjana on Google Maps johon käyttäjät voivat syöttää kesän matkasuunnitelmansa Twitterin avulla. Statukseen pitää vain muistaa kirjoittaa #ukhols sekä käyttäjän ja matkan avaintiedot jolloin palvelu automaattisesti lisää nämä tiedot kartalle. Tietojen päivittymistä voi seurata palvelussa reaaliajassa.

Kartasta näkee yhdellä silmäyksellä suosituimmat lomakohteet

Kartasta näkee myös että mistä päin brittejä reissaajat tulevat

Tähän mennessä Twitteriä on markkinointikäytössä käytetty aika pitkälti yhdensuuntaiseen tiedon jakamiseen. Twitterin yhdistäminen muihin palveluihin kuitenkin luo aivan uudenlaisia mahdollisuuksia käyttäjien osallistamiseen. Etuna on lisäksi se että käyttämällä Twitteriä muiden palveluiden pohjana käyttäjän ei tarvitse enää rekisteröityä uuteen palveluun ja syöttämällä tietoa Twitterin kautta käyttäjä automaattisesti levittää tiedon uudesta palvelusta kaikille seuraajilleen.

Tälläisia palveluita tulemme näkemään jatkossakin.

http://www.ukholsmap.com/

 

Yritykset uskovat sosiaaliseen mediaan

Viime kuukausien taloudelliset haasteet eivät ole heikentäneet yritysten uskoa sosiaaliseen mediaan. Forrester Researchin tuoreen tutkimuksen mukaan 53% yrityksistä aikoo sijoittaa entistä enemmän markkinointiin sosiaalisessa mediassa. Vain 5% aikoo leikata markkinointipanostuksia sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen mukaan yritysten investoinnit sosiaaliseen mediaan ovat vielä suhteellisen pieniä joten kasvulle onkin vielä hyvin varaa. Forresterin Jeremiah Owyangin mukaan yritysten ei enää pitäisi ajatella sosiaalista mediaa vain testailun näkökulmasta, tässä vaiheessa yrityksillä pitäisi jo olla konkreettinen strategia sosiaalisessa mediassa markkinointia varten.