Cannesin mainosfestivaalit käynnistyvät viikonloppuna ja Luovat-blogi tulee raportoimaan festareilta päivittäin tai jopa useammin. Luvassa on tekstiä, kuvia, videoita ja ennen kaikkea hurjaa festarifiilistä eteläisestä Ranskasta. Pysykää siis kuulolla!
Hesari kirjoitti tässä viikolla Suomen blogikentästä. Jotkut kommenteista olivat niin mielenkiintoisia, että blogosfääri tarttui niihin heti. Ansiokkaita kommentteja heittivät ainakin Kari Haakana ja Pirkka.
Omalla kohdallani särähti korvaan Hesarin kommentti blogeihin ladattujen lupausten täyttämisestä:
Blogit eli verkkopäiväkirjat syntyivät vuosituhannen vaihteessa, ja ne löivät itsensä läpi vuoden 2004 paikkeilla.
Tuolloin teknolähetyssaarnaajat povasivat blogeista haastajaa perinteiselle journalismille: sinnikkäät kansalaisjournalistit voisivat paljastaa ruohonjuuritasolla kaiken sen, mistä Yleisradion, STT:n ja Helsingin Sanomien kaltaiset valtamediat vaikenevat.
Neljä vuotta myöhemmin näyttää siltä, että blogien lupaus ei täyttynytkään.
Eli kun Hesari tai STT ei olekaan kuollut ja kuopattu, ovat blogit jälleen yksi "teknokupla".
Bill Gatesista voidaan olla monta mieltä, mutta on mies sanonut ihan viisaitakin:
"Ihmiset yliarvioivat sen mitä tapahtuu seuraavan kahden vuoden kuluessa, mutta aliarvioivat sen mitä tapahtuu seuraavan kymmenen vuoden kuluessa."
En usko, että Hesari tai STT on kuollut vielä vuonna 2014:kaan, mutta ehkä vasta siinä vaiheessa nähdään mihin suuntaan kehitys on oikeasti menossa.
Haluatko pysyä kärryillä markkinoinnissa ja maailman menossa katsomalla muutaman minuutin YouTubea päivässä? (Huomatkaa miksi meikäläisestä ei tullut copya ;)
Digitaalista mediaa kuluttaessa ja markkinointikampanjoita tutkiessa
tulee eteen kaikenlaisia videopalveluiden helmiä. Perustin Sami Viitamäen (Sonera eChannels) kanssa Annos
nimisen blogin kaikille mielenkiintoisille löydöksille. Annos-blogin yksinkertainen idea on esittää meille
meidän jokapäiväinen videoannoksemme. Eli 365 videota vuodessa ja
karkausvuosina sitten yksi vähemmän. Aiheet ovat mitä tahansa
mainoskampanjoista sähkömiesten puuhasteluun tai musiikkivideoista
haitarinsoittoon. Kaikki kuitenkin omalla tavallaan vaikuttavia.
Minulta aina välillä kysellään mitkä ovat hyviä markkinointiblogeja tai mitä kannattaa seurata. Röyhkeän mainostuksen eli DigiTalikon ja Luovat-blogin lisäksi vastaa mitä sattuu tulemaan mieleen, koska eihän niitä kaikkia hyviä muista. Nyt Todd on kasannut meille Top150 Global Ranking of English Language Marketing Blogs -listan. Kannattaa vilkaista!
Tässä listan Top20:
Brysselissä päällä olevassa IAB:n (Internet Advertising Bureau) Interact!-konferenssissa julkaistiin Euroopan verkkomainonnan panostuslukuja. Kokonaisuudessaan Euroopassa käytettiin viime vuonna noin kahdeksan miljardia euroa banner-, hakukone, sähköposti- ja muuhun verkkomainontaan. Lukuun eivät tietenkään kuulu yritysten omilla verkkosivuilla olevat kampanjat. Suurimman osan kakusta vei hakukonemainonta 45 prosentin osuudellaan. USA:n markkinat ovat tästä hieman isommat: vastaaviin medioihin käytettiin siellä viime vuonna noin 12,8 miljardia euroa.
Suomi oli markkinoista 10. suurin. Aktiivikäyttäjää kohden mitattuna nousemme jo kahdeksanneksi. Suomen luvut on saatu Suomen IAB:n tekemästä tutkimuksesta, jossa vihdoin lukuihin saatiin mukaan myös hakukoneet. Niiden osuus markkinoista on kuitenkin melkoinen.
Konferenssissa keskusteltiin myös blogaamisesta. Kannattaako yritysten alkaa perustaa blogeja? Onko niistä mitään hyötyä? Onko se kuinka yleistä?
Lewis tutki yritysblogaamista maailmanlaajuisesti ja huomasi, että puhtaita yritysblogeja on vielä todella vähän. Aasiassa niiden vähyys johtuu luultavasti kulttuurisista syistä: kasvokkain tapaamista pidetään siellä erittäin tärkeänä. Euroopassakaan blogaaminen ei ole yleistynyt. USAssa sen sijaan on jonkin verran esim. toimitusjohtajien , yrityksen brändin alla pitämiä blogeja. Ero saattaa johtua eurooppalaisesta tavasta vaatia lukuja väitteiden taakse, joka tekee kirjoittamisesta vaivalloisempaa. USAssa voi olla vapaammin provikatiivinen.
Keskustelin erään suomalaisosallistujan kanssa blogien merkityksestä. Hän lähestyi asiaa hyvin kvantitatiivisella kannalla: blogien kävijäluvut ovat hyvin pieniä, onko niillä loppujen lopuksi niin suurta vaikutusta kokonaismarkkinoihin. Italialaisen Admaioran Mauro Lupi kertoi kuitenkin esityksessään , että esim. Japanissa 91% vaikuttajista (influencers) ja 78% PR ihmisistä lukee blogeja. Euroopassakin 34% haastatelluista on kertonut jättäneensä jonkin tuotteen ostamatta blogikirjoittelun takia. Vaikutuksen määrä alkaa tuntua merkittävältä. Kysehän on kuin LinkedIn-verkostossa: vaikka sinulla olisi siellä henkilökohtaisia kontakteja 50, voi verkostossasi olla toista sataa tuhatta ihmistä.
Maailmalta löytyy menestystarinoita siitä kuinka blogeja ja keskusteluita seuraamalla on käännetty yrityksen julkisuuskuva ja samalla tulos nousuun. Mitään ihmeidentekijöitä ne eivät kuitenkaan ole. Kannattaakin lähteä ensin seuraamaan mitä blogosfäärissä puhutaan omasta firmasta ja kilpailijoista. Kun sen jälkeen ottaa oppia lukemastaan, voi alkaa miettiä omaa blogia… kunhan sen tekee rehellisesti, avoimesti, luotettavasti ja sillä suomalaisille välillä niin vaikealla intohimolla asiaansa.
Olin eilen Markkinoinnin päivillä Messukeskuksessa kuuntelemassa ajatuksia yhteisöllisyydestä. Mitään kovin mullistavaa ei päivän annissa ollut, mutta ajatuksia ja keskustelua esitykset kuitenkin herättivät. Parissakin esityksessä heitettiin hyvä kommentti siitä, ettei tällainen yhteisöllisyys nyt niin uusi juttu ole. Väline vain on uusi. Eikä sekään niin uusi itse asiassa enää ole.
Bloggauksesta puhuttiin paljon. Olin kuuntelemassa esityksiä entisen työkaverini kanssa, joka vastaa nykyisin markkinoinnista eräässä liikuntajärjestössä. Markkinointibudjetit eivät heillä ole kovinkaan suuria ja sanoinkin, että heidän tulisi ehdottomasti perustaa blogi. Heidän päätuotteensahan kuitenkin on aatteen myynti. Ongelmaksi tuntui kuitenkin muodostuvan se, mitä tällaiseen blogiin voisi kirjoittaa. Jäinkin miettimään, kuinka monessa yrityksessä jää blogi perustamatta juuri tämän takia. Bloggaus on kuitenkin vielä monelle outoa ja omasta julkisuuskuvasta pidetään tiukkaa kuria. Blogit ovat kuitenkin oiva viestinvälityskanava, jossa voidaan tuoda oman yrityksen arvoja ja ajatuksia esille hieman laajemmin kuin vain lyhyissä mainoslauseissa tai virallisissa esitteissä. Monet firmat ovat tämän toki jo tajunneet, mutta jotenkin tuntuu, että järjestömaailma laahaa tässä suhteessa perässä. Ja tuntuu, että juuri heillä olisi tässä eniten voitettavaa!
Avoimuus toki pelottaa. Jokuhan voi vaikka arvostella omaa aatetta. Helposti tulee mieleen, että pitäisikö mennä joihinkin muihin keskusteluihin mukaan nimimerkillä ja levittää aatetta sieltä käsin. Tällaisella on kuitenkin hyvin lyhyet jäljet. Verkkoyhteisöt ovat joskus pelottavan nokkelia selvittämään tällaisia asioita. Paljon toimivampaa on yleensä lähteä avoimesti leikkiin mukaan. Igglon toimitusjohtajan Björn Hammarin esitystä mukaillakseni: jos lähtee avoimesti mukaan keskusteluun, voi haavoittua. Jos ei lähde, voi kuolla. Haavoittunut voidaan kuitenkin parantaa uutta ehommaksi. Tässä olisi myös ajateltavaa järjestömaailman johtajille.
Kari Haakana löysi The New York Magazinesta jutun nuorten käyttäytymisestä sosiaalisissa medioissa. Varsinkin vanhempi sukupolvi katsoo usein kauhulla sitä kaikkea henkilökohtaista sisältöä, jota nuoret verkkopäiväkirjoihin suoltavat. Miksi ihmiset haluavat laittaa kuvia itsestään kaiken kansan nähtäville ja arvosteltavaksi? Jutussa olikin vedetty hieno analogia muutama vuosikymmen taaksepäin: kyseessä on aivan yhtä iso sukupolvien välinen kuilu kuin rockin tulemisen aikoihin. Vanhemman sukupolven ei siis ehkä kannata olla niin huolissaan: he itse selvisivät rockin tulosta ja nuorten sukupolvi on tänä päivänä paljon vanhempiaan paksunahkaisempaa.
Juttu sai minut kuitenkin miettimään toista aiheen ympärillä käytyä puheenaihetta: henkilökohtaisen historiankirjoituksen katoamista. Totta, nykyisin tallennetaan enemmän tietoa kuin koskaan aikaisemmin, mutta fyysistä dokumentointia tehdään loppujen lopuksi varsin vähän. Kukaan ei enää kirjoita kirjeitä. Valokuvat katsotaan tietokoneen ruudulta tai televisiosta. Tiedostoista ei tehdä varmuuskopioita. Kovalevyn rikkoutuminen (joka muuten on yleisempää kuin moni kuvittelee) saattaa hävittää monta vuotta yhden ihmisen tai vaikka kokonaisen perheen historiasta. Nyt kuitenkin verkkopäiväkirjat yleistyvät ja niiden avulla historiaa taas säilötään varmempaan turvaan kuin yksittäisen henkilökohtaisen koneen kovalevylle. Informaatio löytää siis uuden eloonjäämismuodon.
Riittääkö tämä kuitenkaan? Mikä takaa sen, ettei verkkopäiväkirjoja pitävä yritys mene nurin ja kaikki vuosien varrella kirjattu tieto häviä iloisesti bittiavaruuteen? Toisaalta, sattuihan niitä tulipaloja ennenkin eikä paperipäiväkirjoistakaan taida olla kovin suurta osaa säilössä
Blogimme käsittelee digitaalista markkinointia ja digitaalisuutta markkinoinnin työvälineenä. Keräämmme ajankohtaista informaatiota ja uusia ideoita ensisijaisesti internet- ja mobiilimaailmoista, sekä digimarkkinoinnista laajemminkin. Lisäksi julkaisemme pidemmälle vietyä pohdintaa markkinoinnista uusissa kanavissa ja tuoreita teoriamalleja.
Talikko:
Talikko, taikko eli tarikko, myös tadikko, on työkalu. Talikolla luodaan sellaisia aineita, joiden käsittelyyn lapio ei työkaluna sovellu. Talikon materiaalit ja muotoilu suunnitellaan käsiteltävän aineen omainaisuudet huomioon ottaen. (Wikipedia:talikko)
DigiTalikko on mediatoimisto Dagmarin blogi
| Sun | Mon | Tue | Wed | Thu | Fri | Sat |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | ||
| 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 |
| 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 |
| 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 | 26 |
| 27 | 28 | 29 | 30 | 31 |
Recent Comments