Sami kirjoittaa blogissaa, että on saanut järjettömästi liikennettä parilla Spotify-aiheisella mailillaan. Suuri osa tulijoista on myös kirjoittanut kommentteja viesteihin. Kommentit tosin ovat olleet yleisesti: "Got any Spotify invites?". Kommentteja on tullut jopa niin paljon, että Samin sähköpostitili tukkiutuu infoviesteistä. Hurjaa! Tätähän pitää kokeilla! Jäämme odottamaan, mitä tapahtuu Digitalikon kävijämäärille.
Aiheille on kyllä vaikutusta Googlen kautta tuleviin hakuihin: Luovien kärkijuttuna on jatkuvasti Roopen Benettonin anoreksiamainonnasta kirjoittama juttu. Juttu nousee sanoilla anoreksia ja benetton listan kärkeen. Ilmeisesti kyseisiä sanoja käytetään aikapaljon hauissa.
Twitter on minibloggaussivusto jossa käyttäjät päivittävät statuksinansa, vähän kuten Facebookissa. Twitterin erottaa kuitenkin muista vastaavista palveluista ennen muuta sen yksinkertaisuus ja keveys. Ensinnäkin viestien pituus on rajoitettu vain 140 merkkiin. Lisäksi Twitterissä ei lisätä muita käyttäjiä ystäväksi vaan ne merkitään seurattavaksi. Seurattavan ihmisen ei tarvitse oikeasti olla kaveri, kuten Facebookissa yleensä on, vaan se voi olla kuka tahansa mielenkiintoinen henkilö. Tai Yritys. Käyttäjän omaa profiilisivua voi kevyesti muokata ja toisille käyttäjille voi lähettää yksityisviestejä (nekin alle 140 merkkisiä). Juuri tämän enempää Twitterissä ei olekaan toiminnallisuuksia. Twitterin keveyden ja viestien lyhyyden takia Twitteriä on myös helppo käyttää mobiililla.
Twitterin statuksessa, tweetissä, ihmiset kertovat esimerkiksi mitä ovat juuri tekemässä tai jakavat viimeisimpiä linkkejä. Bloggaamiseen verrattuna tweettien päivittäminen on aika kevyttä ja nopeata puuhaa, minkä takia monet päivittävätkin statuksinansa varsin usein. Esimerkiksi Guy Kawasakilla on tähän mennessä kertynyt Twitteriin jo 19 700 statuspäivitystä. Nopeutensa takia Twitter on erityisen hyvä kanava tuoreen tiedon jakamiseen ja sen saamiseen. Myös tweettien seuraaminen on kevyempää ja nopeampaa kuin perinteisten blogikirjoitusten. Tämänkin postauksen pituus on jo varmasti karkottanut pois osan lukijoista ja ne jotka ovat jaksaneet tähän saakka lukea olisivat kerinneet vastaavassa ajassa jo lukea parisen kymmentä tweettiä.
Entä kannattaako yrityksen lähteä mukaan Twitteriin? Suurin haaste Twitterissä on tällä hetkellä käyttäjien vähäinen määrä. Esimerkiksi Ylen uutisissa mainitulla Pepsi Maxilla on Twitterissä toistaiseksi vain 72 seuraajaa joista kaiken lisäksi osa on ulkomaalaisia tai muita yrityksiä. Statusta on päivitetty noin 62 kertaa joten viestejä on kirjoitettu suunnilleen yhtä paljon kuin kanavalla on seuraajia (tosin ilmainen näkyvyys Ylen uutisissa jossa esitetään Pepsi Max edelläkävijänä varmastikin vähän kompensoi..). Suomen ulkopuolella kuitenkin on jo tavoitettu suurempiakin massoja Twitterillä, esimerkiksi Obamalla on Twitterissä yli 400 000 seuraajaa.
Twitter tarjoaa monia mielenkiintoisia mahdollisuuksia markkinoijille jos sen kävijämäärät Suomessa vielä vähän kasvavat. Mikä muu kanava antaa yritykselle vastaavan tavan kommunikoida asiakkaiden kanssa lähes reaaliaikaisesti?
Tässä on muutamia esimerkkejä siitä miten Twitteriä voi käyttää, ensimmäisenä Dagmarin oma sivu josta voi seurata meidän viimeisimpiä kirjoituksia:
Kuten Nokian Somerto eilen kertoi, käyttää Nokia markkinoinnissaan paljon myös bloggaajia hyväkseen tiedon levittämisessä. Blogeissa on toki vaaransa sillä bloggaajat saattavat kirjoittaa jotain aivan muuta kuin mitä yritys haluaisi. Jotkut yritykset suoriutuvat näiden asioiden kommentoinnissa paremmin, jotkut huonommin. RyanAirin tapaus on ehdottomasti kaikista näkemistäni surkuhupaisin:
Bloggaaja kertoi blogissaan löytäneensä bugin RyanAirin sivuilta. RyanAir vastasi mm. seuraavasti:
"Olet idiootti ja valehtelija" "... olet niin tyhmä, ettet edes itse tiedä mitä teit." "Hullut bloggaajat voivat pitää blogosfäärinsä..."
Kannattaa ehdottomasti lukea koko juttu Guardianin sivuilta. Aivan mahtavaa luettavaa!
Nyt kun kuntavaalit lähestyvät meillä, on hyvä vilkaista mitä valtameren toisella puolella tapahtuu sikäläisessä mittelössä. Varapresidentit on valittu ja taistelu Obaman ja McCainin välillä tiivistyy. Ehdokkaat näyttävät ottaneen verkkonäkymisessä aika erilaiset linjat.
Googlen Insights on hyvä työkalu selvittämään historiaa eli miten ehdokkaista on keskusteltu ja tietenkin, kuinka paljon ehdokkaita on ylipäätään haettu. Alla olevasta kuvasta huomataan, että kumpikaan ehdokas ei ole oikeastaan kiinnostanut verkkoyhteisöä kovinkaan paljon ennen kuin he päättivät lähteä taistoon ehdokkuudesta. Hauissa Obama vie kuitenkin selvän voiton. Käyrissä huomataan pomppaukset aina isojen tapahtumien yhteydessä. Kaikki alkaa kuitenkin vuoden alussa New Hampsheressä pidetystä Yes we can -puheesta. Kuvaan on laitettu myös vertailun vuoksi Clintonista ja Bushista tehdyt haut.
Vuosi sitten keskustelin erään tuoreen kansanedustajan kanssa yhteisöllisyydestä ja hän kommentoi aihetta mm. valitellen sitä, ettei voi tietää missä pitäisi olla mukana ja missä ei. Yksi vaihtoehto olisi tietysti kysyä puolueen mediatoimistolta apua. Näin teki esim. Kokoomus viime vaalien yhteydessä varsin mairittelevin seurauksin. Meillä suunnitellun IRC-Galleria-kampanjan seurauksena kiertää vieläkin Saulin chatistä napattuja lauseenpätkiä t-paitoihin painettuna. Harva toreja kiertänyt sai monen tuhannen yleisöä, kuten IRC-Gallerian tapauksessa kävi.
Toinen vaihtoehto on lähteä kaikille yhteisösivustoille, tai ainakin niistä suurimmille. Näin on tehnyt Barack Obama. Hänen profiilinsa löytyy kaikilta Jenkeissä merkittäviltä sosiaalisen median sivustoilta kuten meilläkin tutut YouTube, Facebook ja MySpace sekä meillä ehkä hieman tuntemattomammilta kuten Eons tai Glee. Yes we can - puheesta tehdystä musiikkivideosta löytyy muuten myös Wikipedia-artikkeli. Kaikkeen tähän saattaa olla selityksenä se, että Obaman joukoissa on yksi Facebookin perustajista. Ilmeisesti juuri se, joka ei ymmärtänyt koodauksesta mitään ja kehitteli palveluun yhteisöllisiä elementtejä.
Koko Yes we can -ajattelu kielii myös hyvin paljon siitä yhteisöllisestä ajatuksesta, joka McCainilta tuntuu kokonaan puuttuvan.
Tiukassa kampanjassa myös kotisivuja päivitetään jatkuvasti. Esimerkiksi pari viikkoa sitten hurrikaanin iskiessä etelävaltioihin, ottivat toki molemmat ehdokkaat sen mukaan ohjelmaansa. Ehdokkaat vain tekivät sen hieman eri tavoilla.
Molemmilla sivustoilla yritetään toki saada ihmisiä mukaan ja osallistaa heitä toimintaan. Molemmilta löytyvät blogit sekä kuva- että videomateriaalia. Amerikkalaiseen tyyliin tv-mainoksessakin saattaa olla vain vastustajan kuva ja mainetta tahraavia kommentteja. Obamalla on kuitenkin "tavallinenkin ihminen" saanut äänen monien haastatteluiden ja maan läpi tehdyn kuvausreissun myötä.
McCainin sivustolta löytyy vain ehdokkaan mainosvideoita, käsittelevät ne sitten ehdokasta tai vastustajaa.
On mielenkiintoista nähdä miten vaalit menevät. Viimeisimpien mittausten mukaan McCain on ilmeisesti hieman edellä, mutta aikaa on vielä. Saadaanko USA:n presidentiksi oikeasti yhteisöllinen presidentti? Ja onko Obama kuitenkaan sen yhteisöllisempi kuin kilpakumppaninsa? Ehkä hän on vain osannut valita henkilökuntansa paremmin.
Cannesin mainosfestivaalit käynnistyvät viikonloppuna ja Luovat-blogi tulee
raportoimaan festareilta päivittäin tai jopa useammin. Luvassa on
tekstiä, kuvia, videoita ja ennen kaikkea hurjaa festarifiilistä
eteläisestä Ranskasta. Pysykää siis kuulolla!
Hesari kirjoitti tässä viikolla Suomen blogikentästä. Jotkut kommenteista olivat niin mielenkiintoisia, että blogosfääri tarttui niihin heti. Ansiokkaita kommentteja heittivät ainakin Kari Haakana ja Pirkka.
Omalla kohdallani särähti korvaan Hesarin kommentti blogeihin ladattujen lupausten täyttämisestä:
Blogit eli verkkopäiväkirjat syntyivät vuosituhannen vaihteessa, ja ne löivät itsensä läpi vuoden 2004 paikkeilla.
Tuolloin teknolähetyssaarnaajat povasivat blogeista haastajaa
perinteiselle journalismille: sinnikkäät kansalaisjournalistit voisivat
paljastaa ruohonjuuritasolla kaiken sen, mistä Yleisradion, STT:n ja
Helsingin Sanomien kaltaiset valtamediat vaikenevat.
Neljä vuotta myöhemmin näyttää siltä, että blogien lupaus ei täyttynytkään.
Eli kun Hesari tai STT ei olekaan kuollut ja kuopattu, ovat blogit jälleen yksi "teknokupla".
Bill Gatesista voidaan olla monta mieltä, mutta on mies sanonut ihan viisaitakin:
"Ihmiset yliarvioivat sen mitä tapahtuu seuraavan kahden vuoden kuluessa, mutta aliarvioivat sen mitä tapahtuu seuraavan kymmenen vuoden kuluessa."
En usko, että Hesari tai STT on kuollut vielä vuonna 2014:kaan, mutta ehkä vasta siinä vaiheessa nähdään mihin suuntaan kehitys on oikeasti menossa.
Haluatko pysyä kärryillä markkinoinnissa ja maailman menossa katsomalla muutaman minuutin YouTubea päivässä? (Huomatkaa miksi meikäläisestä ei tullut copya ;) Digitaalista mediaa kuluttaessa ja markkinointikampanjoita tutkiessa
tulee eteen kaikenlaisia videopalveluiden helmiä. Perustin Sami Viitamäen (Sonera eChannels) kanssa Annos
nimisen blogin kaikille mielenkiintoisille löydöksille. Annos-blogin yksinkertainen idea on esittää meille
meidän jokapäiväinen videoannoksemme. Eli 365 videota vuodessa ja
karkausvuosina sitten yksi vähemmän. Aiheet ovat mitä tahansa
mainoskampanjoista sähkömiesten puuhasteluun tai musiikkivideoista
haitarinsoittoon. Kaikki kuitenkin omalla tavallaan vaikuttavia.
Minulta aina välillä kysellään mitkä ovat hyviä markkinointiblogeja tai mitä kannattaa seurata. Röyhkeän mainostuksen eli DigiTalikon ja Luovat-blogin lisäksi vastaa mitä sattuu tulemaan mieleen, koska eihän niitä kaikkia hyviä muista. Nyt Todd on kasannut meille Top150 Global Ranking of English Language Marketing Blogs -listan. Kannattaa vilkaista!
Brysselissä päällä olevassa IAB:n (Internet Advertising Bureau) Interact!-konferenssissa julkaistiin Euroopan verkkomainonnan panostuslukuja. Kokonaisuudessaan Euroopassa käytettiin viime vuonna noin kahdeksan miljardia euroa banner-, hakukone, sähköposti- ja muuhun verkkomainontaan. Lukuun eivät tietenkään kuulu yritysten omilla verkkosivuilla olevat kampanjat. Suurimman osan kakusta vei hakukonemainonta 45 prosentin osuudellaan. USA:n markkinat ovat tästä hieman isommat: vastaaviin medioihin käytettiin siellä viime vuonna noin 12,8 miljardia euroa.
Suomi oli markkinoista 10. suurin. Aktiivikäyttäjää kohden mitattuna nousemme jo kahdeksanneksi. Suomen luvut on saatu Suomen IAB:n tekemästä tutkimuksesta, jossa vihdoin lukuihin saatiin mukaan myös hakukoneet. Niiden osuus markkinoista on kuitenkin melkoinen.
Konferenssissa keskusteltiin myös blogaamisesta. Kannattaako yritysten alkaa perustaa blogeja? Onko niistä mitään hyötyä? Onko se kuinka yleistä?
Lewis tutki yritysblogaamista maailmanlaajuisesti ja huomasi, että puhtaita yritysblogeja on vielä todella vähän. Aasiassa niiden vähyys johtuu luultavasti kulttuurisista syistä: kasvokkain tapaamista pidetään siellä erittäin tärkeänä. Euroopassakaan blogaaminen ei ole yleistynyt. USAssa sen sijaan on jonkin verran esim. toimitusjohtajien , yrityksen brändin alla pitämiä blogeja. Ero saattaa johtua eurooppalaisesta tavasta vaatia lukuja väitteiden taakse, joka tekee kirjoittamisesta vaivalloisempaa. USAssa voi olla vapaammin provikatiivinen.
Keskustelin erään suomalaisosallistujan kanssa blogien merkityksestä. Hän lähestyi asiaa hyvin kvantitatiivisella kannalla: blogien kävijäluvut ovat hyvin pieniä, onko niillä loppujen lopuksi niin suurta vaikutusta kokonaismarkkinoihin. Italialaisen Admaioran Mauro Lupi kertoi kuitenkin esityksessään , että esim. Japanissa 91% vaikuttajista (influencers) ja 78% PR ihmisistä lukee blogeja. Euroopassakin 34% haastatelluista on kertonut jättäneensä jonkin tuotteen ostamatta blogikirjoittelun takia. Vaikutuksen määrä alkaa tuntua merkittävältä. Kysehän on kuin LinkedIn-verkostossa: vaikka sinulla olisi siellä henkilökohtaisia kontakteja 50, voi verkostossasi olla toista sataa tuhatta ihmistä.
Maailmalta löytyy menestystarinoita siitä kuinka blogeja ja keskusteluita seuraamalla on käännetty yrityksen julkisuuskuva ja samalla tulos nousuun. Mitään ihmeidentekijöitä ne eivät kuitenkaan ole. Kannattaakin lähteä ensin seuraamaan mitä blogosfäärissä puhutaan omasta firmasta ja kilpailijoista. Kun sen jälkeen ottaa oppia lukemastaan, voi alkaa miettiä omaa blogia… kunhan sen tekee rehellisesti, avoimesti, luotettavasti ja sillä suomalaisille välillä niin vaikealla intohimolla asiaansa.
Olin eilen Markkinoinnin päivillä Messukeskuksessa kuuntelemassa ajatuksia yhteisöllisyydestä. Mitään kovin mullistavaa ei päivän annissa ollut, mutta ajatuksia ja keskustelua esitykset kuitenkin herättivät. Parissakin esityksessä heitettiin hyvä kommentti siitä, ettei tällainen yhteisöllisyys nyt niin uusi juttu ole. Väline vain on uusi. Eikä sekään niin uusi itse asiassa enää ole.
Bloggauksesta puhuttiin paljon. Olin kuuntelemassa esityksiä entisen työkaverini kanssa, joka vastaa nykyisin markkinoinnista eräässä liikuntajärjestössä. Markkinointibudjetit eivät heillä ole kovinkaan suuria ja sanoinkin, että heidän tulisi ehdottomasti perustaa blogi. Heidän päätuotteensahan kuitenkin on aatteen myynti. Ongelmaksi tuntui kuitenkin muodostuvan se, mitä tällaiseen blogiin voisi kirjoittaa. Jäinkin miettimään, kuinka monessa yrityksessä jää blogi perustamatta juuri tämän takia. Bloggaus on kuitenkin vielä monelle outoa ja omasta julkisuuskuvasta pidetään tiukkaa kuria. Blogit ovat kuitenkin oiva viestinvälityskanava, jossa voidaan tuoda oman yrityksen arvoja ja ajatuksia esille hieman laajemmin kuin vain lyhyissä mainoslauseissa tai virallisissa esitteissä. Monet firmat ovat tämän toki jo tajunneet, mutta jotenkin tuntuu, että järjestömaailma laahaa tässä suhteessa perässä. Ja tuntuu, että juuri heillä olisi tässä eniten voitettavaa!
Avoimuus toki pelottaa. Jokuhan voi vaikka arvostella omaa aatetta. Helposti tulee mieleen, että pitäisikö mennä joihinkin muihin keskusteluihin mukaan nimimerkillä ja levittää aatetta sieltä käsin. Tällaisella on kuitenkin hyvin lyhyet jäljet. Verkkoyhteisöt ovat joskus pelottavan nokkelia selvittämään tällaisia asioita. Paljon toimivampaa on yleensä lähteä avoimesti leikkiin mukaan. Igglon toimitusjohtajan Björn Hammarin esitystä mukaillakseni: jos lähtee avoimesti mukaan keskusteluun, voi haavoittua. Jos ei lähde, voi kuolla. Haavoittunut voidaan kuitenkin parantaa uutta ehommaksi. Tässä olisi myös ajateltavaa järjestömaailman johtajille.
Blogimme käsittelee digitaalista markkinointia ja digitaalisuutta markkinoinnin työvälineenä. Keräämmme ajankohtaista informaatiota ja uusia ideoita ensisijaisesti internet- ja mobiilimaailmoista, sekä digimarkkinoinnista laajemminkin. Lisäksi julkaisemme pidemmälle vietyä pohdintaa markkinoinnista uusissa kanavissa ja tuoreita teoriamalleja.
Talikko:
Talikko, taikko eli tarikko, myös tadikko, on työkalu. Talikolla luodaan sellaisia aineita, joiden käsittelyyn lapio ei työkaluna sovellu. Talikon materiaalit ja muotoilu suunnitellaan käsiteltävän aineen omainaisuudet huomioon ottaen. (Wikipedia:talikko)
Recent Comments