Aikakauslehdet verkossa

Perinteikkäät, aamiaissormille painomustetta kasaavat julkaisut elävät myös sähköistä elämää. Hesarin verkkosisällöstä villillä veikkauksella puolet on vartavasten verkkoon tehtyä - hyvä niin. Mutta miten elää aikakauslehti? Tulot ehkä tilittyvät lehtitilauksista tai irtonumeromyynnistä, mutta kuinka moni aikakauslehden kustantaja kehtaa myöntää, etteikö kohderyhmä asuisi verkossa. Myös sen ET-lehden.

Nopea vertailukierros tiputtaa karuun totuuteen. Kauppalehti Optio, mediaoppaan mukaan "Suomen johtava bisnes- ja lifestyle-aikauslehti" ei löydy edes Googlesta. Talouselämä puolestaan on lähtenyt päivittäislehtimäisempään suuntaan: löytyy blogia, päivän pörssikurssia ja keskustelua. Lifestyle-lehtien sarjasta mm. Image tarjoilee blogipölinää sekä piristäviä arkistoaarteita. Pahiten sapiskaa saavat Olivia, Kotivinkki ja Trendi, joissa se vähäinen verkkoon suttaantunut painomuste on äärimmäisen kömpelösti luettavissa ja löydettävissä. Jos verkkosisältöä on olemassa ollenkaan.

Suomalaiset lehdet verkossa: HS.fi ja Talouselämä ovat rakenteeltaan hyvin toistensa kaltaiset, vaikka paperiversiona edustavat täysin eri formaatteja.

Mutta mitä on todellinen perinteisen median verkkosisältö? (onpa vanha sanapari "perinteinen media", nettihän on myös perinteinen) Hyviä esimerkkejä on varmasti useita, mutta ainakin Dan Hill on nostanut vuodessa Monoclen määrittelemään aikakauslehtien verkkosisällön merkityksen ja laadun uudelle tasolle. Jälki on yksinkertaisen kaunista ja loppuunviedyn laadukasta. "We decided early on that the site should do its own thing, have a life of its own outside the magazine whilst relating to the same subjects." (Dan Hill, ex-Director of Web and Broadcast, Monocle)

Kuvat: City of Sound

Vaikka tässä(kin) tärkein on sormia hyväilevälle, miellyttävän kalliille paperille painettu äärimmäisen informatiivinen taideteos, ei sisältöä vain copy-pastettu verkkoon. Kahvitauon aikana tehtyä, pomon pakottamaa videosisältöä on nähty myös suomalaismedioiden verkkopalveluissa. Pelkkään videoon ei voi kuitenkaan vedota, vaikka median muoto mustetta monipuolisempaa sisältöä mahdollistaakin. Esimerkiksi näyttävästi HSBC:lle brändätty Quality of Life Index jatkuu luontevasti verkkoversiossa. Lehden sähköinen puoli onkin sopiva sommitelma lisäpalvelua, verhojen taakse kurkistamista sekä taitavasti median suomia mahdollisuuksia hyödyntävää hyötysisältöä.

Ilman verkon tuntemista yhdistettynä tiukkaan journalistiseen otteeseen ei sisältöä synny. Laadukasta ainakaan. Arvioikaa itse. Väitän, ettei Suomesta aikakauslehtien verkkosisältöjen kehittäjien työt eivät tule ihan heti loppumaan.

Katso lisälukemistona myös Monoclen verkkoversion menestystarinan rakentaminen Dan Hillin kertomana.