Facebook = horrorbook?
Sami kirjoitti hiljattain Facebookin pienestä tunnettuudesta Suomessa verrattuna esimerkiksi MySpaceen. Maailmalla tilanne vaikuttaisi olevan toinen, ainakin kahden yhteisösaitin kädenvääntöä on ruodittu niin monessa blogissa kuin myös läjässä lehtiartikkeleita. Kaikesta hype-kivasta huolimatta yhteisöllisyys voi olla myös kirous.
Olen järjestelmällisesti ollut huomaamatta naamakirjakavereiltani tulevia vampyyrin puraisuja ”sun muita pelasta Itämeri -projekteja”. Muutama päivä sitten työkaverini kuitenkin soitti hätääntyneen kiukun värisyttämällä äänellä ja kysyi miten saisi tyrkättyä vampyyreille sipulin suuhun. Puolitutun bisneskumppanin feedejä kun ei viitsi omalla sivulla katsella, eikä vahingossa hyväksyttyä kaverikutsua voi näin myöhäisessä vaiheessa enää kokonaan torpedoida. Minne siis vetää raja? Facebook kavereille ja LindkedIn työkavereille –ideologia kuulostaa järkevältä, mutta käytäntö huutaa toimimattomuuttaan.
Heitänkin ilmoille kysymyksen, voiko Facebookista varteenotettavasti kasvaa tulevaisuuden Google, jos käyttäjiä (jo nyt) ärsyttää? Kiiltokuvien takaa paljastuu todellista kauhua.














Recent Comments